tag:blogger.com,1999:blog-6430433476580639454.post1345528313314043258..comments2024-01-02T01:35:06.829-08:00Comments on Doll Macarons: Vuosi valossaKikihttp://www.blogger.com/profile/09381460378426953100noreply@blogger.comBlogger1125tag:blogger.com,1999:blog-6430433476580639454.post-33071607974389886392023-01-06T02:38:46.534-08:002023-01-06T02:38:46.534-08:00Voi että miten ihana postaus tää oli! Nimeään myöt...Voi että miten ihana postaus tää oli! Nimeään myöten <3 Olipa ihana nähdä tällainen kooste kuluneesta vuodesta. Oot ollut kyllä inspiroivimpia ja lämmittävimpiä ihmisiä nukkevuodessa 22, sain tosi paljon virtaa ja voimaa sun kommenteista ja kaikesta höpöttelystä <3 Muutenkin sun kaikesta nukkesisällöstä huomasi niin lämpimän otteen tähän harrastukseen tässä kuluneena vuonna. Tuntui, että nukkeilu toi sulle paljon toivoa ja iloa ja se näkyi kyllä kaikesta sisällöstä!<br /><br />Paljon onnea Kajolle ja sulle ensimmäisestä yhteisestä vuodesta!! Vähän nyyhkytin jo instan puolella noita teidän yhteiskuvia, siis miten merkityksellisiä voi nukkekuvat olla ;_; Erittäin söpöt! Noi taustabokehit lisää kuvan lämpöisyyttä ja turvallisuutta, ai että kun tulee hyvä mieli noista! Teidän matchaavat villapaidat yhyhyy <3<br /><br />Muutenkin niin hienoa nähdä, että siellä on otettu isoja askelia! Muistan ihan tosi hyvin tuon "Louna kutsuu Kajoa valoon" -kuvan, se herätti paljon tunteita jo silloin, kun otit sen. Nyt, kun on saanut tutustua noihin kahteen enemmän ja tietää kuvan symbolisen merkityksen, arvostan sitä vielä enemmän! Oon itse monesti vähän samoilla linjoilla etenkin omissa proosateksteissä tän rakkausasian kanssa. En kauheesti haluais kirjoittaa asioita siitä vinkkelistä, että nyt toinen tässä pelastaa toisen, MUTTA! Musta on silti tärkeää, että ihmiset, joilla on ollut vaikeaa, saa rakkautta osakseen. Sen ei välttämättä oo pakko olla pelastamisnarratiivi, koska monesti toiset ihmiset herättää meissä paljon ajatuksia ja saa meidät kukoistamaan ja huomaamaan jotain, jota meissä aina on. Et oon hyvin samoilla linjoilla sun kanssa; toisten ihmisten merkitys kaikenlaisessa toipumisessa on iso, mutta kyllä se palo tulee sisältä. (Moi tämmöinen kirjoittaja-avautuminen tähän, aina mietin näkökulmia ja representaatioita A Lot.) Mut siis, mua on valtavasti lämmittänyt Lounan ja Kajon ihmissuhde, siinä on niin paljon ihanaa meneillään <33 Me kaikki tarvitaan tuollainen oma Louna-aurinko, merkitsi se sitten kullekin mitä tahansa. <3<br /><br />Ja siis, tätä sh-asiaa pohdin kans, olipa hyvä että kirjoitit siitäkin tähän! Näin itse sh-taustaisena en oo ainakaan kokenut mitään sisältöä triggeröiväksi tai jotenkin romantisoidusta valosta kuvatuksi, pikemminkin kaikki tulokulmat ovat olleet tosi realistisia ja kuvanneet näitä tuntemuksia sellaisina kuin ne ovat. Sun tapa kuvata tätä aihetta kt:ssa on koskettanut mua valtavasti! On ihanaa voida samaistua ja elää tätä tarinaa henkilökohtaisellakin tasolla, se tuo kaikkeen aina syvyyttä. (Ja silti osaan aina nähdä hahmot hahmoina ja arvostaa heitä omina persooninaan <3 Mainiot pampulaiset) Että ihan tosi paljon oon arvostanut tätä kulmaa joka tässä on syömishäiriöihin! <3<br /><br />Ihan hirvittävästi sulle voimaa nyt tulevaan kevääseen, kirjoituksiin ja ylipäätään kaikkeen tätä vuotta koskettavaan epätietoisuuteen ja uuteen. Se menee hyvin, I believe in you! <3 Toivottavasti tää vuosi on sulle oikein lempeä <3Sadehttps://www.blogger.com/profile/10897438151657162911noreply@blogger.com