Taikakukkien paluu

 Täällä ollaan taas!

Seuraavaksi olisi luvassa muutamat tänä syksynä ottamani kuvat ja yleistä hölinää. Mulla on ollut kiva syksy! Opiskeluhommia olisin voinut tehdä vähän reippaamminkin, mutta tilanne ei ole ainakaan vielä niin pahassa kriisissä miltä välillä tuntuu. :D 

Mulla on siis menossa viimeinen kandivuosi, joulun jälkeen pitäisi aloittaa itse kandin kirjoittaminen, hui! Koitan tässä parhaillaan paketoida sivuaineita kasaan, (saatan "katsoa" etäluentoa tässä postausta kirjoittaessa) jotta sitten keväällä voisi keskittyä vain kandiin eikä tarvitsisi suorittaa enää muita kursseja. Opiskelujen ohella oon tehnyt vähän töitä, oon ollut niistä iloinen. Onni on tehdä sellaisia töitä, jotka tuntuvat itselle merkityksellisiltä! 

Kuvaaminen on myös tuntunut mukavalta. Mulla on jotenkin vähän sellainen kynnys aina lähteä tuonne ulos kuvaamaan, tuntuu että oon nykyään paljon tietoisempi katseista, joita kuvatessa usein kerää. Mutta useinhan nukkeja katsotaan ihaillen ja lempeällä uteliaisuudella, joten eipä niistä kai pitäisi liikaa välittää. Enkä lopulta oikein välitäkään! Mua vähän houkuttelis ottaa jotain siimakuvia pitkästä aikaa, mutta pelkään että mulle tulee paha mieli, jos en onnistu :D Ehkä juuri siksi kuvaaminen on tuntunut tänä syksynynä kivalta, että oon vaan astellut ulos kuvaamaan ilman sen suurimpia suunnitelmia tai paineita. Mutta jospa sitä jonkun joulukuvan ottaisi...

Kajon kanssa suunnattiin viime syksyn tavoin kuvaamaan yhdelle mun lempikuvauspaikoista, sillä siellä kukki vielä syyskuussakin! Mietin kuvatessa, että mikä mulle tulee Kajon lookista mieleen ja lopulta näitä kuvia editoidessa totesin, että jotain samaa tässä on kyllä Alice through the looking glass -elokuvan Valkoisen kuningattaren kanssa. Ehkä?

Nää kasvit oli ihania, jotenkin pehmeitä??

Tässä kuvassa on mulle jotain nostalgista, lapsuudenkotini pihassa oli kaksi suurta tammea, joiden luona kuvasin nukkeharrastukseni alussa tosi paljon <3

Ja sitten niiden sinisten taikakukkien vuoro, nää on musta edelleen ihmeellisiä!

(nää kuvat on muokattu vanhalla tietokoneellani ja näköjään uudella koneellani noissa kukissa on sellainen violetihtava sävy, jota en niihin halunnut mur, mutta en jaksa muokata uudestaankaan)

Onnistuin tänä(kin) syksynä myöhästymään kaikista kauneimmasta ruskan loistosta??? Ihailin sellaisia hirmu kauniita punaisena hohtavia puita kotimatkallani, mutta sitten en vaan saanut itseäni ja nukkejani roudattua paikalle ennen kuin ne kaikki lehdet oli jo maassa :(( 

Se harmitti mua kovasti!

Muutaman kuvan räpsäisin Kajosta (huomaako jostain, kuka on tällä hetkellä mun lempilapsi?) silti kotipihalla.

Kynnet sopivat hyvin yhteen mekon kanssa <3

Mulla on muuten tuosta samasta kankaasta hame, sanoisin että parhaita löytöjäni Eurokankaan palalaarista!

Ja sitten!! Tänään heräsin siihen, että ulkona paistoi aurinko ja sen lisäksi maa oli kuurassa!! Hihkuin lähimetsässä ääneen, kun kaikialla näytti sellaisilta ihanilta joulukorteilta, joissa on kimalletta <3 <3

Kameran eteen pääsi tällä kertaa Louna ilveshatussaan. Ensi kerralla täytyy kyllä kiikuttaa Malva kuvattavaksi, raukka on jäämässä pahasti paitsioon.

Sain Lounan juuri tuohon varvikkoon, ja sitten aurinko meni pilven taakse. Seisoin sitten keskellä metsää tumput suorina odottamassa, että se palaisi takaisin :D

Otin tällaisia makoilukuvia myös sellaisella ihanalla sammaleella, mutta sitten ne yhdistyi päässäni johonkin sellaisiin metsästäjien ottamiin kuviin, joissa kuvataan saalis jotenkin havujen kanssa aseteltuna. Kiero mieleni toisaalta jotenkin nautti mielleyhtymästä, mutta jätän ne nyt kuitenkin laittamatta :D

Nyt postauksen valmiiksi saatuani nostin katseen koneesta ylös, ja ulkona sataa lunta!!  Odotan jo ihan hirmu innolla lunta ylipäätään ja sitä, että pääsisin kuvaamaan nukkeja lumessa. Toivotaan, että ensi postauksessa olisi sitten sellaisia kuvia! <3

3. Vaaleanpunamekkoinen tyttö

Hei vaan!

Minä ja pieni tarinani olemme jälleen täällä, vaikka arjen kiireet ja alati vähenevä luonnonvalo koittavat laittaa kapuloita rattaisiin. Oon hieman epävarma tästä luvusta, tää tarina pyristelee toisinaan vahvasti ulos dialogista ja musta on ehkä vähän hassua tehdä kuvatarinaa, joka sisältää näin "paljon" ihan vain tekstiä, mutta tällainen tästä on kovaa vauhtia tulossa. Kertokaa toki ajatuksia kommenteissa, kuulen niitä mielelläni <3

Sisältövaroitus: painopuhe, itsetuho

Luku 3

Vaaleanpunamekkoinen tyttö

Se oli kuin mikä tahansa ilta.

Halpoja drinkkejä, välkkyviä valoja ja musiikkia, jonka jyskytyksen tunsi päässään vielä seuraavana aamuna.

Tai yleensä päässä kyllä jyskytti päänsärky,

Mutta usein seuraavana aamuna jyskytti myös sydän.

Oli kiharatukkaisia, lyhythiuksisia ja niitä, joiden kasvot täyttyivät pisamista.

Naururyppyjä silmissä, jotka saivat polvet notkahtamaan.

Syvänpunaisella huulipunalla punattuja huulia. Kauniita silmiä, joita ajattelin päivän tai kaksi.

Mutta mikään ei johtanut enää selvinpäin pidemmälle. Ei edes se kissansilmärajauksinen.

Sinä iltana hikinen tunnelma ja basson iskut tuntuivat liialta. Oli pakko haukkoa henkeä pihalla.

Ilta oli lämmin, vaikka oli vasta huhtikuu. Ehkä siksi hän oli pukeutunut niin kevyesti, kevytkenkäisesti.

Tavalla, jota en yhdistäisi baari-iltaan.

Ehkä siksi hän näyttikin niin eksyneeltä, sellaiselta joka kyllä palaa kotiin ensimmäisinä yöpakkasina.

Hän kuljetti katsettaan minussa. Pysähtyi silmiin.

Tiesin, että olin mennyttä. Halusin hänet.

 ~ ~ ~ ~ 

Kajo: Hei rakas! Ehditkö antaa arvion?

Louna: Toki, tosin näytät kauniilta ihan sama mitä päällesi kiskaiset.

Kajo: No sinustapa on sitten apua. Miltä näyttää?

Louna: *henkäisee*

Kajo: Niinpä! Eikö olekin uskomaton! Siivosin vaatekaappia, ja en ollut uskoa silmiäni. Miten voi olla, että näin kaunis mekko on jäänyt sinne vain pölyyntymään? Pitäisikö tänne alle laittaa sukkahousut? 

Kajo: Hei? Eihän tää kai ihan noin kamala ole?

Louna: Ei, ei tietenkään! Näytät ihanalta! 

Louna: Mun on pakko lähteä töihin ihan kohta, mutta ehtisitkö nopeasti käymään tuolla?

Kajo: Niin missä?

Louna: *virnistää* En vielä pedannut sänkyä.

    ~ ~ ~ ~ 

Oikeastaan oli ihme, etten ollut nähnyt häntä koskaan aikaisemmin. Törmännyt lehtijuttuihin, nähnyt televisiointeja tai kuullut huhuja kaupungilla. Sukupolvensa taitavin, uskomaton, mykistävä. Sitä kaikkea hän oli. Mutta enhän ole koskaan välittänyt sirkuksista. 

Huhtikuun kova valo tuskin tuntui miltään ihmisestä, jonka jokaista liikettä seuraa valokeila pilkkopimeässä teltassa. Mikään valo tuskin oli niin kova kuin teltan lattia sille pudotessa. Sillä niin oli alkanut tapahtua. Ensimmäisillä kerroilla syy laitettiin vaijereiden ja näyttämöhenkilökunnan harteille. Kevään edetessä pidätin hengitystäni nousevan katsomon ylärivillä, aivan kuin keuhkoistani ulos virtaava ilma olisi se, joka saisi ensimmäisen horjahduksen aikaan. Johonkin sellaiseen ulkopuoliseen tekijään hän uskoi viimeiseen asti, ja niin halusin minäkin. 

Köysiä käsiteltiin vähemmän liukkaiksi ja trapetsien tankoja hiottiin ja huollettiin. Mekoista ratkottiin irti tyllikerroksia, vaikka ne eivät olleet koskaan mitään painaneetkaan. Pian lähes mitään ei painanut myöskään tyttö, joka nyki teltan varjoissa tuloksetta ohutta kangasta mustelmiensa peitoksi. Kannoin kesäillasta toiseen pientä pitsein ja helmin koristeltua myttyä kaupungin toiselta laidalta kotiini, kun kapeat sääret eivät enää kantaneet. Lopulta marssin tirehtöörin vaunun ovelle ja ilmoitin, että sirkus saisi luopua yhdestä vetonauloistaan. Vaikka minulla ja sillä omahyväisellä keski-iän roimasti ylittäneellä silinterihatulla oli hyvin vähän yhteistä tiesimme kummatkin, että ilmoituksestani ei keskusteltu. Se nieltiin yhtä mukisematta kuin miekat illan näytöksen avaavassa ohjelmanumerossa. Hiekkakentälle jäi telttakeppien reiät ja vaunujen painaumat sirkuksen jatkaessa matkaansa. Minun sänkyyni jäi Malva. 

                                                                                            ~ ~ ~ ~ 

Kuvaile itseäsi yhdellä sanalla: reipas

 

(kokeilin vaihtaa blogin kuvien kokoa yhtä kokoa suuremmaksi, onko nää nyt jo liioitellun suuria? jotenkin se edellinen koko alkoi tuntumaan liian pieneltä, mutta en tiedä onko kyse vaan mun näytön skaalauksesta :D )

Hei taas!

En tiedä, mitä tapahtuu, mutta jotenkin sellainen kasuaali kuvaaminen kiinnostaa tosi paljon just nyt. (Johtuisko esim siitä, että olis noin sata opiskeluhommaa tekemättä, ja kuvatarinan kuvaaminen vaatii aina ihan oman psyykkauksen ja järjestelyn, tiedä häntä sitten)

Siispä ulkoilutin tuossa viime viikolla Kajoa syystakissaan, muistan et lapsena tää oli yksi parhaista vaatteista, joita Barbieni omistivat. Takin lisäksi settiin kuului sellainen punainen sadehattu. <3

Finlaysonin alueen maalaukset oli musta tänä kesänä jotenkin erityisen ihanat, kannattaa käydä katsomassa, jos Tampereella liikkuu!

Viime viikolla kävin myös Traconin nukkemiitissä! Jännityksestä ja kiusallisuudestani huolimatta mulla oli kivaa, kiitos erityisesti Sofialle juttuseurasta <3 Musta tuntuu et jotenkin edelleen prosessoin sitä, että tosiaan myös muita nukkeharrastajia on olemassa, ja ne nuket joita oon vuosia ihaillut blogeissa ja somessa on oikeasti esineinä siinä mun edessä. :D On mennyt jo niin kauan siitä, kun ystävät/puolitutut lopetti nukkeharrastuksen, että usein unohdan, miten paljon tyyppejä edelleen harrastaakaan!

Seuraavaksi sekalainen kokoelma kuvia, pahoittelen huonoa laatua ja hassuja rajauksia :D

Saran Ronya on niin upea aaaah!!! Kaikki tässä lookissa ja nassussa, vaan hyväilee mun dramaattista mieltäni :D

Saran Freya, Annikan Lysti ja Oonan Lucifer

Lucifer on musta jotenkin niin symppis, heikkouteni punatukkaisiin nukkeihin ei ota varmaan koskaan laantuakseen...

Josta päästään häneen :DD

Vilman Olivia ihastutti isosti koko olemuksellaan, ihanat kiharat ja niin suloinen yhdistelmä tää huivicombo <33 

Punatukkaiset Merlit best!

Lauran Kaori, Mai ja Rin

Heidänkin näkemisestään ilahduin kovin, niin kauniisti puettuja jokainen! Laura tekee myös mielettömiä vaatteita ja asusteita nukeille!!

(rakastin myös yhteyttä Lauran ig-käyttäjänimeen ja tähän mansikkaviltiin, ihana!)

Totesin Sofialle ääneen et "oon kattomassa ikoneita" kun kohdattiin tässä Benedettan ja Daylynnin edessä :D

Mutta he on!! Muistan heidät jo jostain hyvin kaukaa <3

Käykää lukemassa Sofian blogia, varmaan hauskin nukkeblogi ikinä??

Otetaan vielä hetki näille säärystimille ja pitsiröyhelöille, upee tyyli!

Sadepilvin ihanat Dango ja Miette!!

Haluaisin nuo vaatteet ihmisenkokoisina kiitos.

(tähän jälleen taas jotain mölinää punatukkaisista nukeista)

Ou jeah, mitäs täältä löytyykään? Punaiset hiukset??

Lotan Kettu ja Ophelia ihastuttivat myös vaatteillaan, niin suloiset nuo huivitkin! He vois olla jostain 1900-luvun tyttökirjasta ja lähdössä eväsretkelle <3 

(pahoittelut, kun tulin jutustelemaan ilman esittäytymistä, jotenkin vaan unohdin, että voisi olla kohteliasta esittäytyä ennen kuin alkaa juttelemaan :D )

Fedyan koko kolmikko ihastutti valtavasti, mutta etenkin Hurmos sulatti mun sydämen, miten hieno suloinen pieni <3 <3

Fedyalla on hei kans blogi, ilahduin valtavasti kun sen bongasin!

Omista nukeistani paikalla olivat Kajo ja Malva! Pahoittelin aamulla ääneen yksin kirjahyllyyn jäävälle Lounalle sitä, että en vaan jaksa pakata kolmea nukkea mukaan XD

Nappasinpa myös hahmoihin sopivasti nuo pienet eläimet mukaan, oli hauska kuulla, kun niiden mukanaoloa ihasteltiin useamman kerran :D

(huomatkaa myös esittelylappusen yhteensopiva väri heh)

Miitistä mukaan tarttui @pastellikeijukainen pöydästä ihana punaraidallinen mekko ja vähän kasuaalimpaa vaatetta Malvalle

bongaa kuvaan mukaan tunkenut lammas :D

Ja sitten @Plasticgeass pöydästä tuollainen valtavan kaunis päähine!! Aaah olisin voinut ostaa niistä jokaisen!

Otetaan hetki noille kirsikoille, okei?

Ensi postaukseen!