Kuvaile itseäsi yhdellä sanalla: reipas

 

(kokeilin vaihtaa blogin kuvien kokoa yhtä kokoa suuremmaksi, onko nää nyt jo liioitellun suuria? jotenkin se edellinen koko alkoi tuntumaan liian pieneltä, mutta en tiedä onko kyse vaan mun näytön skaalauksesta :D )

Hei taas!

En tiedä, mitä tapahtuu, mutta jotenkin sellainen kasuaali kuvaaminen kiinnostaa tosi paljon just nyt. (Johtuisko esim siitä, että olis noin sata opiskeluhommaa tekemättä, ja kuvatarinan kuvaaminen vaatii aina ihan oman psyykkauksen ja järjestelyn, tiedä häntä sitten)

Siispä ulkoilutin tuossa viime viikolla Kajoa syystakissaan, muistan et lapsena tää oli yksi parhaista vaatteista, joita Barbieni omistivat. Takin lisäksi settiin kuului sellainen punainen sadehattu. <3

Finlaysonin alueen maalaukset oli musta tänä kesänä jotenkin erityisen ihanat, kannattaa käydä katsomassa, jos Tampereella liikkuu!

Viime viikolla kävin myös Traconin nukkemiitissä! Jännityksestä ja kiusallisuudestani huolimatta mulla oli kivaa, kiitos erityisesti Sofialle juttuseurasta <3 Musta tuntuu et jotenkin edelleen prosessoin sitä, että tosiaan myös muita nukkeharrastajia on olemassa, ja ne nuket joita oon vuosia ihaillut blogeissa ja somessa on oikeasti esineinä siinä mun edessä. :D On mennyt jo niin kauan siitä, kun ystävät/puolitutut lopetti nukkeharrastuksen, että usein unohdan, miten paljon tyyppejä edelleen harrastaakaan!

Seuraavaksi sekalainen kokoelma kuvia, pahoittelen huonoa laatua ja hassuja rajauksia :D

Saran Ronya on niin upea aaaah!!! Kaikki tässä lookissa ja nassussa, vaan hyväilee mun dramaattista mieltäni :D

Saran Freya, Annikan Lysti ja Oonan Lucifer

Lucifer on musta jotenkin niin symppis, heikkouteni punatukkaisiin nukkeihin ei ota varmaan koskaan laantuakseen...

Josta päästään häneen :DD

Vilman Olivia ihastutti isosti koko olemuksellaan, ihanat kiharat ja niin suloinen yhdistelmä tää huivicombo <33 

Punatukkaiset Merlit best!

Lauran Kaori, Mai ja Rin

Heidänkin näkemisestään ilahduin kovin, niin kauniisti puettuja jokainen! Laura tekee myös mielettömiä vaatteita ja asusteita nukeille!!

(rakastin myös yhteyttä Lauran ig-käyttäjänimeen ja tähän mansikkaviltiin, ihana!)

Totesin Sofialle ääneen et "oon kattomassa ikoneita" kun kohdattiin tässä Benedettan ja Daylynnin edessä :D

Mutta he on!! Muistan heidät jo jostain hyvin kaukaa <3

Käykää lukemassa Sofian blogia, varmaan hauskin nukkeblogi ikinä??

Otetaan vielä hetki näille säärystimille ja pitsiröyhelöille, upee tyyli!

Sadepilvin ihanat Dango ja Miette!!

Haluaisin nuo vaatteet ihmisenkokoisina kiitos.

(tähän jälleen taas jotain mölinää punatukkaisista nukeista)

Ou jeah, mitäs täältä löytyykään? Punaiset hiukset??

Lotan Kettu ja Ophelia ihastuttivat myös vaatteillaan, niin suloiset nuo huivitkin! He vois olla jostain 1900-luvun tyttökirjasta ja lähdössä eväsretkelle <3 

(pahoittelut, kun tulin jutustelemaan ilman esittäytymistä, jotenkin vaan unohdin, että voisi olla kohteliasta esittäytyä ennen kuin alkaa juttelemaan :D )

Fedyan koko kolmikko ihastutti valtavasti, mutta etenkin Hurmos sulatti mun sydämen, miten hieno suloinen pieni <3 <3

Fedyalla on hei kans blogi, ilahduin valtavasti kun sen bongasin!

Omista nukeistani paikalla olivat Kajo ja Malva! Pahoittelin aamulla ääneen yksin kirjahyllyyn jäävälle Lounalle sitä, että en vaan jaksa pakata kolmea nukkea mukaan XD

Nappasinpa myös hahmoihin sopivasti nuo pienet eläimet mukaan, oli hauska kuulla, kun niiden mukanaoloa ihasteltiin useamman kerran :D

(huomatkaa myös esittelylappusen yhteensopiva väri heh)

Miitistä mukaan tarttui @pastellikeijukainen pöydästä ihana punaraidallinen mekko ja vähän kasuaalimpaa vaatetta Malvalle

bongaa kuvaan mukaan tunkenut lammas :D

Ja sitten @Plasticgeass pöydästä tuollainen valtavan kaunis päähine!! Aaah olisin voinut ostaa niistä jokaisen!

Otetaan hetki noille kirsikoille, okei?

Ensi postaukseen!

2. Huvittomalla retkellä

Heii!

Täällä ollaan jälleen ja ei minkä tahansa postauksen kanssa, vaan uuden kuvatarinaluvun!
Oon jotenkin hirmu innoissani siitä, että saan viettää syksyni tätä tarinaa kuvaten. Syksyinnostus on muutenkin läsnä, iloitsen ihan tavallisesta opiskeluarjesta, omasta pienestä asunnostani ja sopivan viileistä keleistä. Tän luvun kuvia muokatessa söin kaura-omenapaistosta, se on mun lemppari syksyjuttu. <3 <3 Kevät ja kesä olivat tänä vuonna niin kurjia ja ahdistavia ajanjaksoja, että oon vain valtavan helpottunut niiden ollessa ohitse. Ruskaa odotellessa!

Mutta nyt päästän teidät taas tarinan pariin, edellisen luvun tapahtumat voi kerrata tästä.

Luku 2

Huvittomalla retkellä

Louna: Ja siis voitko kuvitella, että sitten se myyjä vaan haki niitä kaurakeksejä lisää varastosta, vaikka niiden paikalla oli hyllyssä tyhjä kohta? Uskomatonta! 

Kajo: Sitä kutsutaan kulta asiakaspalveluksi. Mutta onneksi kysyit, en olisi lähtenyt retkelle ilman lempikeksejäni.

Louna: Ai et vaikka ostin eväsrusinatkin?

Kajo: Sinä ja eväsrusinasi voitte nyt hieman kiristää tahtia, jotta ehditään kohteeseen ennen auringonlaskua.

Louna: Tiedäthän, kuinka onnellinen olen siitä, että olet siinä?

Kajo: Älä.

Louna: Mikä hätänä?

Kajo: *nyyhkäisee* Siitä Malvasta...

Louna: Hei? Eikö tämä asia ollut jo loppuunkäsitelty?

Kajo: Jostain syystä on kovin vaikea pitää loppuunkäsiteltynä sitä, että lipastostamme löytyy yhtäkkiä kuva sinusta suutelemassa toisen naisen kanssa.

Louna: *huokaa* Kuten sanoin, Malva kuului elämään, joka tuntuu nyt hyvin kaukaiselta. 

 Se on ollutta ja mennyttä. 

Kajo: Mutta mitä tapahtui? 

Louna: *katsoo muualle*

Kajo: Louna? 

Louna: Kajo rakas...

Louna: Puhutaan tästä joskus toiste. Juuri nyt en vain pysty.

Miten voisin kertoa toiselle, että olipa kerran hyvin samanlainen tyttö kuin sinä? Että kaikki eteni sen tytön kanssa hyvin samalla tavalla, hyvin samalla rytmillä, hyvin samoista palasista koostettuna.   

Että oli hyvin lähellä, etten tuhonnut koko tyttöä.

Uusi kuvatarina!

Iik!

Otsikosta näppärimmät jo huomasivat, että tänään ollaan todella uuden tarinan äärellä. Ajallisesti ollaan muutama vuosi Lounatuulen laulun tapahtumien jälkeisessä ajassa, ja tällä kertaa kertojan roolin saa Louna. Mua vähän jännittää aloittaa tätä, kun oon niin itsekriittinen, mutta toivon, että tästä tulee hyvä. Ainakin vielä on ihan hyvä fiilis! 

Kuten viimeksikin tarinan nimi on lainattu musiikin maailmasta. Tarina kantaa nimeä Unet, joissa peurat puhuvat, joka on lainaus tästä kappaleesta. 

Vielä ollaan melko lähtökuopissa, mutta kuulen silti hirveän mielelläni, mitä mietteitä teille herää. <3 Tervetuloa jälleen näiden nukkejen matkaan!

Unet, joissa peurat puhuvat

Luku 1

He tuntuvat hakeutuvan luokseni. Rikkinäiset, eksyneet, ne joiden silmissä ei näy valoa. 

En koskaan hakeutunut tähän rooliin. En halunnut olla pelastaja, uskoa tosirakkauden parantavan haavoja. Eihän se edes tee niin.

Näin Kajossa hänet. Hänet, jonka ympärille kiersin käteni ensimmäisenä. 

Hänet, joka lopulta selvisi. 

     ~ ~ ~ 

Kajo: Rakas? Sattuuko olemaan mitään muistikuvaa, missä se ruudullinen pöytäliina on? Ei ollut alimmassa laatikossa, siellä oli vain se kukallinen... Miten tätä tavaraa voi olla näin paljon?

Kajo: M-mitä?

Louna: Löytyikö?

Kajo: Mitä. Helvettiä. Nämä. Ovat. 

Louna: Kajo...

Kajo: Selitä.

Louna: Nämä kuvat ovat vuosia vanhoja. Ja kun sanon vuosia, oikeasti tarkoitan sitä. 

Kajo: Niin? 

Louna: Muistatko, kun vihjasin sinulle, että olen nähnyt ennenkin jonkun, joka on selvinnyt jostain sellaisesta mitä kävit läpi?

Kajo: Muistan. Ja vaihdoit törkeästi puheenaihetta, kun koitin kysyä lisää.

Louna: *kuiskaa* Malva.

Kajo: Mitä?

Louna: Malva. Hän on noissa kuvissa.