Sivut

perjantai 23. syyskuuta 2022

Kuulumisia ja värifiilistelyä



Moi! 

Sanon heti tähän alkuun, että kannattaa varautua vaikka teekupilla ja suklaalla tähän postaukseen, tää tulee olemaan pitkä.

Onpas ihanaa kirjoittaa tänne pitkästä aikaa. Mun loppukesä ja syksy ovat kuluneet opiskelun merkeissä, ja viime viikolla rankin opiskelurupeama päättyi syksyn ylioppilaskirjoituksiin. (tuloksia odotellessa, apua) Nyt mulla on tässä seuraavat kaksi viikkoa vähän rennompaa kun kertauskursseja ei enää ole, ja koeviikoltakin löytyy vain yksi koe. Melkein kuin lomalla olisi!

Muutaman kerran oon käynyt tässä syksyn aikana kuvaamassa, ja lisäksi oon suunnitellut erilaisia postauksia toteutettavaksi. En muuten tiedä, käykö tätä blogia lukemassa lähinnä jotkut botit, mutta viime kuussa blogin näyttökertojen määrä oli yli 1200?? Lisäksi suurin osa näyttökerroista oli tosi vanhoilla postauksilla, eihän kukaan hei oikeasti lue niitä? Kummallista, sanon minä.

Aloitetaan ensin ostosten esittelyllä. Lähdin tuossa elokuun loppupuolella ensisijaisesti etsimään uusia ripsiä Kajolle Pastellikeijukaisen nettikaupasta, mutta kauppaa selatessani törmäsin Pullip Tomoe Mamin stock-asuun. Todella lyhyellä harkinta-ajalla lisäsin asun ostoskoriin, ja aah se on niin hieno!

Kaikki osat eivät mulla välttämättä käyttöön tule, esimerkiksi nuo säärystimet (?) on tosi oudot ja hassun väriset. Paita on ihan kiva, irtohihat jälleen kategoriaa hassu. Mutta toi yläosa, kuinka hieno voi olla?!

Kokonaisuus siirtyi tietysti Lounan vaatekaappiin, kengät tosin Kajolle.


Bonuksena tulivat tuo tarra, keltainen toppi ja holo-chipit! 


Sitten päästään itse kuvaosioon, nää otin tuossa toissapäivänä. Päivä oli yleisesti aika huono, sain ekat alustavat pisteet kirjoituksista ja petyin, vaikka ne vasta alustavat onkin ja voivat vielä muuttua. (oon kahden arvosanan rajalla, en nauti tilanteesta) Ei ollut yhtään sellainen olo että olis kiva lähteä kuvaamaan, mutta sitten ajattelin että käyn vähän kotipihalla räpsimässä. Ja onneksi menin! Se fiilis minkä onnistuneista kuvista saa on mahtava (ei puhuta nyt siitä fiiliksestä mikä tulee kun kuvat eivät onnistu sitten alkuunkaan)
Rakastan ruskaa, niin ihania värejä kaikkialla! 

Näitten seuraavien kuvien baskerin neuloin tuossa viikonloppuna, aika söpö eikös? (ohje täältä, oli tosi simppeli!) 







Yksityiskohdat <3







Näytetääs sitten vielä ne ripsiräpsyttimet joita alunperin lähdin tilaamaan, nyt Kajo on askeleen lähempänä sitä ulkonäköä jonka sille haluan (uuden peruukin ja kropan hän tarvitsee vielä jossain vaiheessa)
On se vaan niin rakas nukke <3
Näitä kuvia ottaessa löysin siis aivan uuden kuvauspaikan omalta kotipihaltani, en tiedä miten se on mahdollista, mutta näköjään on. Oon näihin tosi tyytyväinen, noi punaiset lehdet on upeita.










Bonuksena vielä tämmöset söpöilykuvat




Samalla kuvausreissulla räpsin muuten kuvat kuvatarinan prologiin, joten sellaistakin on pian sitten tulossa, odottakaapa vain!

Mitä teille kuuluu? Tsempit syksyn vilinään!



torstai 28. heinäkuuta 2022

Vastavärejä ja hempeilyä

Moi!

Mitäs teille kuuluu?

Mun kesäkuu kului melko tiiviisti töissä, heinäkuussa oon sitten saanut enemmän lomailla, vaikka töissä olin vielä tämänkin kuun alussa. Jonkun verran on kyllä pitänyt myös opiskella, melko huonolla menestyksellä oon tosin itseäni saanut koulukirjojen pariin potkittua.

Selailin ulkoista kovalevyä eilen illalla ja huomasin, että siellähän oli useampi kiva kuva julkaisematta! Olkoon tämä nyt tällainen hempeilypostaus siis. Nukkejen esittelypostauksia oon kans työstänyt ja jossain pään perukoilla muhii ajatus kuvatarinasta. En tosin tiedä onko musta sellaisen kunnon tarinan toteuttajaksi, mutta jonkinlaiset tukiokuvat ja pikkutarinat joita ainakin Jane joskus teki houkuttelisi. Katsotaan, katsotaan! Silloin ehkä selviää vähän tarkemmin tänkin kaksikon meininki.



Nää kuvat on jostain maaliskuulta, hups. Alunperin otin alla olevan kuvan Instagramiin Suomen minimaailman Sadun kuvahaastetta varten. Jokaisesta #MinisForFreedom tägillä postatusta kuvasta Satu lahjoitti euron Punaiselle ristille tukemaan Ukrainaa aina tuhanteen euroon asti. Valtavan tärkeä ja liikuttava somekampanja! 
Varsinaisen kuvan ottamisen jälkeen lähdin sitten vähän puolileikillä Kajoa ja Lounaa asettelemaan, noi villapaidat sopii mun mielestä loistavasti yhteen!

Together we are stronger


SIT NÄÄ KAKS KUVAA
Siis olin unohtanut, että oon ottanut tällaisia ja voi vitsit miten ilahduin löytäessäni nää! Tarkoitus oli ottaa ihan erilaisia kuvia ja koetin räpeltää siimojenkin kanssa, mutta sitten asettelin nää vaan makoilemaan terälehtien keskelle. Näihin tuli musta sellainen ihana kesäfiilis, tekis mieli itsekin heittäytyä tonne nurmikolle makoilemaan. 
(Lounalla on muuten hävettävän usein toi sama osuus stock-asustaan päällä, tykkään siitä ihan liikaa)


Ja annetaan hetki Kajon silmille jooko?

Tänkin löysin ihan yllättäen, tää on ihan ekalta kuvausreissulta jolla kuvasin Kajoa. (ja tietysti reippaana lähdin myös Lounan kanssa matkaan)
Onhan ne symppiksiä AIW-kamppeissaankin, valkoinen kani ja Liisa <3
Pitäis ottaa jotain teemakuvia näistä!


Loppuun vielä yks puhelinräpsy kuvaustilanteesta, korit on parhaita nukenkuljettamisvälineitä





Ensi postaukseen!





torstai 9. kesäkuuta 2022

Joskus kuvausreissulla itkettää

 


Moi taas!
Kasasin aiemmin tänä vuonna ottamiani kuvia postauksiksi, tässäpä ensimmäinen.
Eräänä huhtikuisena iltana olin menossa kuvaamaan ihan muita kuvia erästä toista postausta varten ja siinä Kajoa pukiessani keksin pakata myös Lounan mukaan ja kuvata nukkeja yhdessä.
Suuntasin lempikuvauspaikalleni, etenkin lumien sulaessa tuo puro solisee niin kovaa että se kuuluu heti kun astun kotiovesta ulos.
Siinä kumisaappaissa kahlatessani sain idean kuvata Kajon ja Lounan yhdessä niin, että Louna olisi jonkinlainen suojelusenkeli valkoisessa mekossaan. Palaset loksahtelivat lopulta paikoilleen ja kuvista tuli melko symbolisia, kun laskeva aurinko asettautui Lounan puolelle jättäen Kajon varjoisemmalle reunalle. Valoon päästäkseen ylitettävänä on virtaava puro, jonka toisella puolella Louna odottaa. Kuulostaa kliseiseltä siirapilta, tiedän.
Lopulta kuvatessa kuitenkin jotenkin itketti, kuuntelin nukkeja asettellessani tätä podcastia ja pohdin sitä miten tärkeä itseilmaisun väline nuket ja valokuvaus ylipäätänsä mulle on ja kuinka tärkeiksi nuketkin ovat tulleet vuosien varrella.

Olin lievästi sanottuna jonkinlaisessa hurmoksessa, lähetin tätä videota varmaan kaikille yhtään nukkeilusta tietäville ystävilleni sydänten ja itkevien emojeiden kera :D

Editoinnin ääreen päästessäni alkoi kuitenkin tuskien taival. En ensin osannut päättää minkä ottamistani kuvista editoisin ja sitten tuntui, ettei mikään niistä kuvannut sitä fiilistä jonka olisin halunnut kuvallani välittää. En vieläkään ole tähän kuvaan ja muokkaukseeni täysin tyytyväinen, mutta ehkä itsekriittisyyteni karisee vielä kun hetken tätä kuvaa katselen. :D


"Take my hand and follow me into the light"

Kattokaa nyt mikä paikka ah!





Ensi postaukseen!

torstai 2. kesäkuuta 2022

Mikä kesä?


Moi!
Mulla alkoi tänään kesäloma!! (ensi viikolla tosin aloitan kesätyöt, mutta ei puhuta vielä siitä)
Hetki on vierähtänyt siitä, kun viimeksi postasin, vaikka kameraa ja nukkeja olenkin ulkoiluttanut. 
Tähän postaukseen laitoin nyt kuitenkin toissaviikolla ottamani kuvat Lounasta ja valkovuokoista, näistä tuli aika kivoja! 
Kuvaaminen inspiroi nyt jotenkin tosi paljon, odotan innolla kaikkia iltavalon hetkiä ja vehreyttä, pian kukkii omenapuutkin.
Mitä teille kuuluu?
 






Ensi postaukseen!

perjantai 18. maaliskuuta 2022

Sun ripsissäsi jääkukkii

 pisteet sille, joka tunnistaa biisin jee





Moi pitkästä aikaa!

Helmikuu oli niin kiireinen kuukausi kouluhommien ja vapaa-ajankin osalta, että taisin käydä vain kerran kuvaamassa. Sairastin myös koronan, joka oli jännittävä, onneksi tosin lieväoireinen, elämys. (olin eristyksissä omassa huoneessani neljä päivää ja ruoka tuotiin oveni taakse :D )

Maaliskuu on hellinyt auringollaan ja lämpötiloillaan (jopa 10 astetta plussan puolella!!), joten nuket kyllä innostavat jälleen. Tuossa viime sunnuntaina mallailin vaatteita nukkejeni päälle ja iskiessäni Kajon päähän tuon CWR-stockin hatun kiljahdin ääneen innostuksesta. Alkuviikon olinkin ihan tulisilla hiilillä ja odotin pääseväni kuvaamaan, mutta valitettavasti en ehtinyt ennen pimeän tuloa.

Torstaina kuitenkin säntäsin heti syötyäni ulos ja lähdin etsimään erästä paikkaa, josta perheenjäseneni ja ystäväni olivat vinkanneet. Ja voi miten upea se oli! Kuvaan ei edes saanut sitä kauneutta ja jääputousten valtavaa määrää sekä kaikkia niitä värisävyjä joita jäässä oli. En olisi malttanut yhtään lähteä, ja kuvausreissusta taisi tulla sekä matkoineen että ihan kuvausajallisesti yksi pisimmistä joita olen tehnyt. Ihmeellistä, että melko läheltä kotia voi löytyä näin kauniita luontoelementtejä. 

Kattokaa mikä paikka!!

(oli muuten ihan pirun liukasta kun jään sulaessa virrannut vesi oli jäätynyt uudelleen, pelkäsin niin itseni, kameran kuin Kajonkin puolesta. Selvisimme kuitenkin kaikki ehjinä takaisin kotiin!)


















Bonuksena vielä korvakuva paketoidusta Kajosta <3



Ensi postaukseen!