Hei hei mitä kuuluu

 Moi tyypit!

Tästä piti tulla alunperin "vain"  kuulumispostaus, kun teki mieli höpötellä tänne, mutta tajusin yhdistää tähän luonnoksiin kertynyttä behind the scenes -materiaalia kans! Postaus on melko pitkä, ottakaa vaikka kuppi kaakaota seuraksi lukemiseen.

Mulla on ollut nyt muutaman päivän ajan hirmu inspiroitunut fiilis nukeista, puhelin on täynnä sellaisia nopeita räpsyjä nukeista istuskelemassa hyllyllään kun ne näyttää vaan niin söpöltä siinä. 

Niin kuin viime postauksen alussa kirjoittelinkin, yo-kirjoitukset loppuivat tuossa reilut kaksi viikkoa sitten, jonka jälkeen elämään on astunut kummallinen vapaus ja tyhjyys. Ihan kokonaan kouluhommat eivät vielä tosin loppuneet, sillä tein kaksi lukiodiplomia, kuviksen ja kässän, loppuun. Kuvisdiplomin palautin tuossa toissapäivänä, kässädiplomin viimeistely on tässä työn alla. Mutta ensi viikon alussa palautan senkin, ja sit lukio on virallisesti purkissa.

Oon muistaakseni pari kertaa maininnut nukkeihin liittyvästä kouluprojektista, ja tuo kuvisdiplomihan se oli! Sen tekeminen oli hirmu ihanaa ja inspiroivaa, mutta myös vähän jännittävää. Työ lähti tosiaan nyt arvioitavaksi, saa nähdä millaista palautetta siitä tulee. Tiedän, että jotkut nukkeilijat ovat tehneet nukkeihin liittyviä töitä koulussa, mieleen tuli ensimmäisenä ainakin Bunnygirlin kuviksen lopputyö ja Ainon koulussa ottamat studiokuvat. On ehkä jopa vähän kummallista, etten oo ennen tehnyt mitään nukkeihin liittyvää koulutyötä. Tai siis oon kyllä ala-asteen käsityöntunnilla tehnyt vaatteita nukeille ja yläasteella hitsannut siis miettikää olen oikeasti hitsannut jotain nukkekokoisen tuolin, mutta tuollaista valokuvaushommelia en ole tehnyt.

Voin varmaankin esitellä diplomityön täällä, kunhan se on arvioitu ja muuta, en uskalla vielä postailla tarkemmin mitään yhtään mistään :D

Tänään aamulla (tai siis nykyisen päivärytmini mukaan "aamulla" vastaa suunnilleen puolta päivää) hampaita harjatessani muistin kuvaidean, jota olin pyöritellyt joskus alkutalvesta, mutta jättänyt sitten kuitenkin tekemättä. Jotenkin ei sittenkään innostanut. Nyt se sitten pulpahti uudelleen päähän, veikkaan että suurimpana syynä oli Lounan pukeminen eilen, sillä lopuksi iskin sille vielä käteen tuollaisen Rozen Maiden -avaimen. Toi avainhan yhdistyi sitten mun päässä käkikelloon ja siitä takaisin siihen vanhaan kuvaideaan.

Ei mennyt kuin noin puolitoista tuntia, kun jo rämmin pihalla korini kanssa ja kiljaisin ääneen kun testikuvat Lounasta näytti niin kivalta. Ai vitsit, tällä viikolla oon ottanut kaksi tosi kivaa nukkekuvaa (toinen meni siihen diplomiin), ja se on mun itsekriittiselle luonteelle ihan valtavan paljon!

Tältä kuva näytti ennen muokkaamista

Ja tässä se on muokkaamisen jälkeen! Oon koettanut nyt muokkailla vähän "rohkeammin" kuvia, pitkään muokkasin vain sillee melko minimaalisesti. Tai et vähän terävyyttä, lämpöä ja kontrastia, mutta oon tajunnut et niillä väreillä voi leikkiä oikeasti enemmänkin! Vielä en oo ihan villiksi heittäytynyt, tai että tän kuvan tausta ei oo esimerkiksi violetti, mutta ehkä sekin aika koittaa vielä.

Vähän hassuhan tää kuva on, perheenjäsen kuvaili villiksi otokseksi, mutta oon iloinen tästä! Paljoa ei tarvinnut kirota siimojen kanssa ja kaikki tuntui jotenkin vaivattomalta, ah!

Kuvan julkaistuani tosin huomasin, että tuo hame on Lounan päällä vähän huonosti, mutta sovitaan ettei kukaan huomannut sitä. Ja Louna vois kyl hyvin olla sellainen vilauttelija, ette tiiä siitä vielä kaikkea :D

Sit mennään niihin vanhempiin kuviin!

Ja kappas, siellähän mä olen! Välillä pitää ottaa tällasia kuvia, kun mua naurattaa erilaiset asennot joissa möngin kuvia ottaessani. Tässäkin kuvassa oon tehny tollasen ihme kolon tonne lumen sekaan. Tää kuva on otettu reilu vuosi sitten muistaakseni, muistelen et Lounan asettelu oli tosi vaikeaa, mutta lopulta sitten onnistui.

Ja just kun tuolla ylempänä juttelin niistä värileikeistä, niin tää taitaa olla ensimmäinen julkaisuun asti päätynyt värikokeilu tai ylipäätään sellanen johon olin ees vähän tyytyväinen. Ja tää on ihan hauska vihreä! Toi alpacasso on musta hauskan sellanen nostalginen elementti, niitä näkyi joskus tosi paljon nukkekuvissa ylipäätään ja myös mun kuvissa. Pitäis ehkä joskus tehdä sellainen kuvien tyylimuutoksen tarkastelupostaus. Vois olla kiinnostavaa! (ja siis rakastan nostalgisoida, ok?)

Aa hei nyt tajusin et toi äskeinen kuva oli viimeisiä mitä otin ennen Kajon saapumista! Ihan kummallista ajatella, että sellainenkin aika on ollut, et Kajoa ei vielä ollut??

Tää kuva on ihan eka jonka Kajosta kameralla otin ja tällä kuvalla myös esittelin Kajon instassa. Pitäis ottaa enemmän AIW-kuvia, kun mulla tää kaksikko on! (ja siis tää naurattaa, koska Optical Alice ei oo ikinä ollut kovin korkeella mun grail-listalla, mutta sit hän päätyi tänne ja se on ihanaa)

Tää kuva oli musta tosi hauska toteuttaa! Kokeilin ekaa kertaa piirtää nukkekuvaan, toista kertaa ei oo vielä tullut, mutta vähän polttelis kyllä kokeilla taas. Jospa keksisin jonkun idean! Ihan täysin tyytyväinen en tähän ole, mutta ekaksi kokeiluksi varmaan ihan hyvä? Löysin tällaisen videonkin, jonka oon silloin piirtämisestä ottanut, lieköhän jäänyt julkaisemattomaksi kokonaan?

Sitten vielä viimeinen kuva! Tää on tuon tämänpäiväisen kanssa vähän samassa joukossa, ei ehkä se kaikista tyypillisin mun ottama kuva. Muistelen, että tää kuva oli alunperin jotain kuvakilpailua varten, teemana taisi olla joku unihomma? Mutta tästä tuli ihan hauska! Jos nyt muokkaisin tän, tekisin sängystä ja tyynystä vähän isommat, tässä ne siis ovat ihan oikeassa koossaan. 

Värimaailma on tosi sopiva Kajolle, tollanen heleys ja hempeät sävyt on sen juttu! (Pohdin äsken hävettävän pitkään, että mikäs Kajossa näyttäää oudolta tässä kunnes tajusin, että ripset on vielä mustat! Hah!)

Ja näin olemme päässeet loppuun! Kiva, jos luitte tänne asti ja kiitos vielä kuvatarinan uusimman luvun kommenteista ja kuvatarinakeskusteluista instan puolella, oli ihana huomata, että kuvatarinalle on edelleen kysyntää vaikka sen tekemisessä on ollut vähän taukoa! <3

6. Kun tuuli ylittää tuhat rajaa

Moi vaan!

Nyt on viimein ylioppilaskirjoitukset takana ja pääsen jatkamaan kuvatarinaa. Oon kaivannut tätä niin paljon! 

Mikäli tässä muutaman kuukauden aikana on unohtunut, että mikäs juttu tää olikaan, niin täältä pääset lukemaan edellisiä osia!

Luvun lopusta löytyy jälleen musiikkia, arvostan jos jaksatte kuunnella sen vielä lukemisen päätteeksi. (tai vaihtoehtoisesti lukea sanoituksen, jos kuuntelu ei nappaa, löydätte sanat täältä)

Luku 6

Kun tuuli ylittää tuhat rajaa

Jälleen yksi uneton yö. Yö, jolloin en saa sitä päästäni. 

En pysty tähän. Olen menettämässä jotain, mitä olen vuosia vaalinut,

Salaisuuteni, ikioman eläimeni. 

~ ~ ~ 

muutama tunti myöhemmin

Louna: *kuiskaa* Huomenta. Tietäisitpä vain, kuinka suloinen oletkaan nukkuessasi.

*nousee ylös ja lähtee tassuttelemaan kohti keittiötä*

Louna: Nousithan sinä lopulta! Onko kaikki hyvin?

Kajo: Nukuin vähän huonosti, ei muuta.

Louna: Aivan, mietinkin mikä maamyyrä sängyssä pyörii kun koetin saada unen päästä kiinni. Mutta hei, tein aamupalaa! Haluatko pannukakkuja? Viisi vai kymmenen? Vai ehkä kenties 15, itse ainakin olen kovin pannukakun tarpeessa, on sitä puolukkahilloakin.

Kajo: *hengittää syvään sisään ja ulos* Ei kiitos.

Louna: Kajo rakas. Ei lähdetä tänään tähän eihän?

Kajo: Voi kun se olisikin vain oma päätökseni. Kamalan helppoa hei. Voisinkin tästä itse asiassa vaikka lopettaa tämän pelleilyn tältä istumalta ja sillä selvä, niinkö? 

Louna: En minä tietenkään sitä tarkoittanut...

Kajo: *keskeyttää Lounan* Miksi en tajunnut tätä aikaisemmin, miten monta vuotta olenkaan tässä haaskannut. *naurahtaa katkeruutta äänessään*

Louna: *korottaa ääntään* Tajuatko sä ollenkaan kuinka huolissani mä susta olen? Et voi antaa itsesi olla ikuisesti jonkun toisen ohjailtavissa. 

Kajo: *tuijottaa sanomatta sanaakaan* 

Louna: Hei? Mikä on?

Kajo: Ei. Älä sano sitä. Olen minä, en ole se toinen. En ole...

Louna: Nyt Kajo rauhoitut.

Kajo: *huutaa* Älä hoe sitä nimeä! Enkä tarvitse sinua siihen komentelemaan. Tajuatko?

Louna: *kavahtaa kauemmas* 

Kajo: *huitaisee astioita pöydällä*

~ ~ ~ 

Louna: Shh olen tässä. 

Kajo: *itkee* Anna anteeksi. Anna anteeksi Louna, en tarkoittanut tuhota kaikkea kauniisti kattamaasi. Se sai vallan, yliotteen. Se vihaa sinua.

Louna: *silittää Kajon hiuksia* Mutta sinä et vihaa minua, ethän? Tärkeintä todella olet sinä, ei se toinen.

Kajo: Ymmärrätkö, etten aina tiedä kumpi puhuu? Omat ajatukseni sekoittuvat sen toisen ajatuksiin. Siitä luopuminen tuntuu siltä kuin laittaisin itseni puoliksi ja heittäisin toisen puolen pois. En koskaan satuttaisi sinua, jos se olisi vain itsestäni kiinni.

Louna: Eniten satutat nyt itseäsi, et minua. 

Kajo: Entä jos se ei luovuta koskaan? Entä jos luovutan ennen sitä?

Louna: Et luovuta. Vuosien pimeydestä ei juosta valoon ajassa, joka kuluu silmien räpäyttämiseen. En olisi saanut olettaa, että voit jo nyt paljon paremmin.

Kajo: *nyyhkäisee* Mutta entä jos eteneminen muistuttaa lähinnä ryömimistä?

Luona: Enhän minä sanonut että pakko on juosta, höpsö, ihan jokainen eteenpäin liikkuva askel on tärkeä.

Kajo: Jos sitten tästä ottaisin askeleen keittiöön?

Louna: Se onkin oikein hyvä askel. Sovitaanko myös, että ensi kerralla et huiskaise niitä astioita? Niiden lasinsirujen siivoaminen lattialta ja käsistäsi kesti tovin jos toisenkin.

Kajo: *kuiskaa* Ja ottaisin niitä pannukakkuja, kiitos

Aika kiva alkuvuosi

 

Niin hienot jääpuikot <3

Moi!

Aattelin höpötellä tänne vähän mun alkuvuodesta. Uusia kuvia mulla ei ole, joten puhelinräpsyillä ja vanhoilla otoksilla mennään. Mun teki vaan hirveästi mieli postata, joten tässä sitä nyt ollaan. Tällä hetkellä iso osa arjesta menee (tai ainakin pitäisi mennä) koulujuttujen parissa, mutta onneksi yksi kouluhomma liittyy nukkeihin niin ei jää ihan nukettomaksi alkuvuosikaan!

Kuvatarina on pyörinyt paljon mielessä, harmittaa etten ole ehtinyt sitä vielä jatkamaan. Pahoin pelkään, että seuraavan osan saan vasta koko ylioppilaskirjoitusrupeaman jälkeen kuvattua, mutta hyvää kannattaa odottaa, eikö? (oikeasti en kyllä tiedä täysin tuosta hyvästä, mutta yritän parhaani.) Sormia syyhyttäis kyllä kuvata, tykkään noista tulevista luvuista niin paljon! (ja siis otetaan hetki sille et kuvatarinassa on jäljellä enää kolme lukua, excuse me oikeesti se loppuu joskus?)

Joka tapauksessa aloitin vuoden komeasti tekemällä heti monta hyvää nukkeihin liittyvää ostosta!

Ihan ensimmäiseksi tämä kaappi/vitriiniasia!!! Löysin tän kirpparilta ja totesin, että tää on ehkä hienoin nukkekokoinen huonekalu ikinä. Oikeastihan tää on soittorasia, joka soittaa Beethovenin Für Eliseä, kun tuon keskimmäisen hyllyn avaa :D

Alunperin tää on toiminut myös korurasiana, noiden ovien takana on sellaiset pehmusteet joihin voi laittaa esimerkiksi sormuksia, ja noissa laatikoissa on tuollaisia pieniä osioita koruille. Totesin itse, että upean propin lisäksi saan tästä loistavan paikan kaikelle pienelle nukkekokoiselle sälälle. Noista laatikoista löytyy siis nyt kenkiä, leluja, pinnejä, sukkia ja niin edelleen. Tää on i h a n a.

Ja sitten tuossa ihan vuoden aluksi tilasin Pastellikeijukaiselta kengät, bonuksena tuli hirmu suloisia pinnejä, joita näkyi Kajon päässä jo viime postauksessa <3

Kajo sai samasta osoitteesta silmiinsä custom flatit. Vaikka tuota silmien holo-efektiä rakastankin, niin nyt noiden silmien kiilto on vähän maltillisempi, välillä se kiiltely oli hieman liikaa. Tää sama kuva oli jo viime postauksessa, mutta koska en oo ehtinyt ottaa uusiakaan, niin laitetaan se tähän nyt uudestaan, hihii.

Ja eiväthän ne ostokset vielä tähänkään loppuneet! Tässä kävi nimittäin niin, että ostin kolmannen nuken. (hups) Kyseinen nukke tulee olemaan ylioppilaslahjani itseltäni. Esittelen tyypin sitten ylioppilaskirjoitusten tulosten tultua, siihen asti hän saa odottaa kiltisti paketissaan. (en tiedä miten maltan sinne asti, mutta kovasti yritän) Oon niin innoissani hänestä! Spoilerina voin kertoa sen, että hänestä tulee sarvipää. Kiitos Saran, Annikan, Janen, Vin ja ties keiden takia, munkin oli pakko saada nukke jolla on sarvet :D

En nyt uskalla luvata yhtään, milloin postaan seuraavan kerran, mutta viimeistään huhtikuussa (hui miten kaukaiselta tuo kuulosti) Odotan kevättä jo hirveästi, vaikka talvi onkin hirmu kaunista aikaa, ei mikään voita kevättä. Silloin tuntee elävänsä ihan eri tavalla kuin muulloin. Oon myös tässä haaveillut, että keväällä/kesällä voisin järjestää kotikaupungissani jonkinlaisen tapaamisen kanssanukkeilijoiden kesken, olisi hirmu hauskaa tavata toisia nukkeilijoita ja jollain tavalla verkostoitua. (tuo kuulosti nyt joltain bisneskieleltä apua) Katsotaan, mitä tapahtuu!

Käyn nyt kuitenkin Instassa katselemassa muiden juttuja ja blogejakin lueskelen, joten en ole täksi ajaksi nyt kokonaan nukkepiireistä poistumassa. 

Kaikkea hyvää teille lukijoille tulevaan kevääseen ja tsemppiä töihin, koulujuttuihin tai mitä ikinä teettekään! Kiitos kun olette siellä <3

Vuosi valossa

 Moi!

Tänään 6.1. tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun Kajo saapui mun luokse. Otin päivän kunniaksi muutaman kuvan <3 

Nää ihanat pinnit on Pastellikeijukaiselta, itse tosin sain nämä kaupanpäällisenä!

'

Pitihän meidän nyt yhteiskuvatkin ottaa <3

Äiti kysyi multa näitä kuvia ottaessani, et onko Kajo mun omakuva :'D 

Tavallaan, tavallaan.

Vaikka tätä vuotta onkin kulunut jo lähes viikko, ajattelin että höpöttelen tässä postauksessa myös vähän menneestä vuodesta. Varautukaa siis siihen, että tää postaus on pitkä!

Tää vuosi on ollut mun parhaita nukkeiluvuosia koskaan. Yks iso syy sille on ollut kaikki te ihanat tyypit siellä ruudun takana niin blogissa kuin Instankin puolella. Kaikki mun joskus nukkeilleet ystävät ovat tämän touhun lopettaneet jo pari vuotta sitten ja oon tuntenut jonkinlaista yksinäisyyttä nukkeharrastajana. Vaikka ihan oikeassa elämässä en teitä lukijoita ole tavannutkaan (mistäs edes tiedän etten tässä höpöttele joillekin boteille vaan :') ), tuntuu tosi ihanalta, että kommentoitte ja laitatte viestiä, ylipäätään reagoitte jotenkin. Vaikka ensisijaisesti kuvaan aina itseä varten tuntuu hyvältä, että jotakuta kiinnostaa.

Seuraavana käyn kuukaudet läpi, tää vuosi on siinäkin mielessä poikkeuksellinen nukkeiluvuosi hetkeen et mulla on ylipäätään joka kuukaudelta kuvia :D

Tammikuu

Ensimmäinen puhelinräpsy Kajosta uusilla silmillä

Siinä ne nyt on, mun Liisa ja valkoinen kani!

Kajon kanssa ekaa kertaa pihalla <3

Tammikuussa rakkain Kajo saapui, tasan vuosi sitten. Tammikuun ensimmäiset päivät olin kuin tulisilla hiilillä, en olisi millään malttanut odottaa hetkeäkään enempää Kajon saapumista. En ehkä vielä tammikuussa tajunnut, kuinka tärkeä nukke Kajo olisikaan, mutta muistan kyllä kuinka ihan alunalkaenkin olin hänestä hirmu innoissani ja onnellinen! 

Tammikuussa neuloin myös raivokkaasti järjestämäni arvonnan paitoja ja pipoja, koulukaverit vähän naureskelivat kun mun pöydällä oli aina pieni pipotehdas käynnissä :D

Ja sit hei ompelin kans, tosta Lounan päällä olevasta huppuhässäkästä tuli ihana!

Helmikuu

Tän kuvan ottamisesta seuraavana päivänä sairastuin koronaan, muistan muokanneeni tätä sänkyyni hautautuneena :')

Tuossa yllä olevassa näkyy musta jonkinlainen kehitys nukkeilijana. Kävin vuoden 2021 loppumetreillä sellaisen parin päivän valokuvauskurssin, joka jotenkin avasi uusia ovia kuvamisen saralla, vaikka siellä kuvaamani jutut olivat melko kaukana nukkejen kuvaamisesta. Hallitsen kameraani jo paremmin ja kuvista alkaa tulla pikkuhiljaa enemmän sellaisia kuin haluan. Tässä kuvassa on mun mielestä myös tosi onnistunut muokkaus! Muistan olleeni alkuvuodesta tosi kiinnostunut siimakuvien ja sellaisten itselle haastavampien kuvien ottamisesta. Lopulta tää intoilu vähän jäi, mutta ah olipa kiva ottaa joulukuussa se siimakuva Kajosta ja Lounasta koristenauhan kanssa!

Helmikuu oli mulle henkilökohtaisessa elämässä melko raskas. Se näkyy myös kuvien määrässä. Sairastin koronan, joka onneksi oli melko lievä, mutta olin sen takia pois koulusta melko kriittiseen aikaan opiskelun kannalta, joka stressasi, ja lisäksi olin muutaman päivän täysin eristyksissä omassa huoneessani. (ruoka tuotiin oven taakse ja niin edelleen) 

Helmikuussa mulla myös päättyi hoitokontakti psykologini kanssa, joka tuntui silloin aivan valtavan pelottavalta ja rajulta, vaikka käyntien loppuminen olikin suunniteltua. Olin jälleen jollain tavalla parantumisen alussa, vaikka mulla olikin työkaluja oman mielen kanssa toimimiseen paljon enemmän kuin psykologilla käymisen aloittaessani. Pelko relapsesta oli valtava, mutta niin siitäkin vaan selvittiin. 

Maaliskuu

Ah maaliskuussa oli yks vuoden parhaista kuvausreissuista!! Lähdin Kajon kanssa seikkailulle uudelle kuvauspaikalle ja se oli maaginen. Haaveilen tuolla käymisestä myös tänä talvena, toivon kovin että sinne muodostuu yhtä kauniit jääputoukset kuin viime vuonna.

Huhtikuu

Tän kuvan oon laittanut ystävilleni kuvatekstillä "Vannon ettei mun ollu tarkoitus, mutta asettelu eskaloitui"  :D

Huhtikuussa kuvasin Lounaa ja Kajoa ensimmäistä kertaa tällaisissa hempeämmissä tunnelmissa, osittain vain kokeillakseni olisiko siitä johonkin :)

Ja siis kuvatarinan osalta harkitsin pitkään sitä, haluanko Lounan ja Kajon päätyvän yhteen ja kuvata siten romanttista rakkautta. Vierastan itse sellaista narratiivia, jossa rakkaus ratkaisee kaikki ongelmat. 

(En halua yhtään vähätellä ihmissuhteiden merkitystä parantumisessa ja toipumisessa, mutta liiallisessa toiseen ihmiseen ripustautumisessa on myös ongelmansa) 

Ajattelenkin että Lounan ja Kajon suhteen voi ajatella myös toipuvan ja toivon välisenä suhteena, vaikka kyllä mä tykkään näistä tyypeistä ihan pariskuntanakin <3  

Mulla on varmaan 30 eri versiota tästä kuvasta, osasta on muokattu ständit pois ja osasta ei kuten näette 

Tuo viimeinen päätyi Instaan vaikka nyt tarkasteltuna se on kyllä aika överimuokattu. Mulla oli tosi isoja haasteita tän kuvan kanssa, ständit oli vaikea muokata piiloon ja alkuperäisen kuvan valo ei miellyttänyt tarpeeksi. Joka tapauksessa tää kuvausreissu oli valtavan merkityksellinen, siitä on oma postauskin.

Tähän kuvaan myös tiivistyy tosi hyvin Lounatuulen laulun ydin. Louna odottaa valossa Kajoa, mutta Kajon ja Lounan välillä on virtaava puro, jonka lävitse täytyy kahlata valon saavuttaakseen. Erityisen merkityksellisen tästä kuvasta tekee myös se, että tää on otettu mulle tosi rakkaalla kuvauspaikalla, ah. Haluan ottaa tällaisen kuvan vielä joskus uudelleen!

Toukokuu

Ääh toukokuu oli ihana!! Oli paljon lämpimiä ja kesäsisä päiviä, nää vuokkokuvat on ehdottomasti mun lempikuvia koko vuodelta. Otin nämä hirmu ihanan ja lempeän viikonlopun päätteeksi, näihin tuli just sellainen kaunis valo joka sinä viikonloppuna oli.

Kesäkuu

Kesäkuun vietin suurimmilta osin kesätöissä. Nää ylläolevat kuvat on itseasiassa otettu mun ensimmäisen työpäivän jälkeen :D

Mun työ oli fyysisesti melko raskasta ja sosiaalisesti uuvuttavaa (tai siis voinhan tässä ihan kertoa, että olin feissarina, joten noh juu), joten usein työpäivän jälkeen en vaan millään jaksanut lähteä ulos nukkejen kanssa. Oon kuitenkin iloinen niistä kuvista joita otin, omenapuut kukki tosi kauniisti <3

Heinäkuu

Ja mä kun kehuskelin niin reteenä, että joka kuukaudelta on kuvia :D

Hups.

Olin osan heinäkuusta vielä töissä ja sit mulla oli lomaa, johon mahtui tosi paljon kivoja juttuja! Heinäkuun lopussa tosin piti ottaa jo tiukempaa opiskeluvaihdetta silmään, ja sinne jalkoihinhan kuvaaminen jäi.

Elokuu

Kuvasin jo elokuussa ekaa kertaa kuvatarinajuttuja ja elokuu oli itseasiassa kuukausi jolloin koko idean tarinaan sainkin! Se päivä jolloin kässäröin tarinaa oli aivan uskomaton, olin jossain todella inspiroituneessa tilassa ja käsikirjoitin tyyliin kolmea lukua yhtä aikaa, ah se oli parasta!

Elokuun ilta-auringossa kuvasin osan tästä itselleni kaikista tärkeimmästä kt-luvusta

 (ainakin nyt julkaistuista hehe)

Syyskuu

Syyskuu hehkui värejä!! Nää ruskakuvat on musta tosi ihania, etenkin nuo punaiset kuvat Kajosta on mulle tärkeitä. Ostin Lounalle Pullip Tomoe Mamin stock-asun, se on itse asiassa eka ostamani stock-asu, katsotaan saisinko tänä vuonna jotain muitakin hankittua! Rakastan tuota yläosaa (voiko sitä sanoa korsetiksi?)

Lokakuu

Lounan marjaämpäri <3

Lokakuussa pääsin kunnolla kuvatarinan kimppuun!! (syyskuun puolella ehdin tosin kuvaamaan jo prologin)

Oli ihanaa vaellella syksyisessä metsässä ja asetella nukkeja höpöttelemään toisilleen. 

Marraskuu

Marraskuuhun mahtui vuoden toinen seikkailu uudelle kuvauspaikalle!

Oon haaveillut tuolla kuvaamisesta niin kauan, oli ihanaa viimein päästä tonne. Toi paikka on aivan uskomaton, toivon kovasti pääseväni sinne keväällä uudestaan.

Toi päivä jolloin tuon kuvan otin oli tosi hyvä <3

(Marraskuuhun mahtui myös toinen hyvä kuvausreissu jolla lohdutin itseäni lopullisten kirjoitustulosten tullessa, mutta niitä kuvia en voi vielä julkaista, koska ne spoilaa kuvatarinaa.)

Koko kuu oli melkoista kahlaamista oman mielen kanssa. Itkin paljon ja jonkinlainen surumielisyys ulottui myös mulle kovin rakkaan joulukuun puolelle. Se harmitti, mutta eipä tunteille oikein mitään voi.

Joulukuu

Joulukuussa kuvasin kuvatarinaa ja ehdin ottaa pari joulukuvaakin! Loma tuli todella tarpeelliseen saumaan, mun syksy oli melko stressaava ja uuvuttava. 

Instagram

Tältä näytti mun Instagramin yhdeksän tykätyintä kuvaa! Verrattuna vuoteen 2021, tää vuosi oli silläkin tavalla aktiivinen että Instasta löytyi enemmän kuin yhdeksän kuvaa :D

Oon nyt saanut Instan kanssa sellaista rentoutta, jota oon kaivannut. Aiemmin olin tosi tarkka siitä mitä laitan ja usein kuvat olivat siimakuvia tai muuten jotenkin "haastavia", mutta nyt oon alkanut laittaa sinne ihan kaikenlaisia kuvia. Kuvaan käytetty aika tai jonkinlainen panostus ei merkitse enää niin paljon, enemmänkin se itse lopputulos ja fiilis. Tää on ollut hyvä muutos!

Top 5 luetuimmat postaukset 

Koska aina jostain kajastaa valo

Prologi: Kenelle tuuli kertoo sen?

Kuulumisia ja värifiilistelyä

Sun ripsissäsi jääkukkii

1. Lounatuuli tuo pienen laulun

Oon hirmu iloinen siitä, että tähän listalle mahtui kaksi kuvatarinapostausta! Kuvatarinan tekeminen on ollut mulla pitkään haaveena, mutta oon kyllä joskus myös ajatellut, ettei mun taidot (niin kuvaamisen kuin tekstin tuottamisen osalta) tulisi ikinä riittämään siihen. Vaikka näen jo nyt osissa asioita, jotka voisin korjata (oon melko itsekriittinen tyyppi), oon silti ylpeä tosta tarinasta.

Kulunut vuosi on ollut mielenterveydellisesti paras vuosi tosi pitkään aikaan vaikeista hetkistä huolimatta, ja oon löytänyt kuvatarinan teosta hyvän väylän käsitellä omia ajatuksia. Paljon pohdin sitä, haluanko käsitellä itselle niin henkilökohtaisia ja kipeitä aiheita, etenkin kun ote on melko suora. (kirjoitin alunperin vielä vertauskuvallisemman version, mutta totesin että en saa tarinaan samaa fiilistä jos en jotenkin konkretisoi)

Oon myös jännittänyt sitä, miten joku samankaltaisia asioita läpikäyvä/läpikäynyt lukee tarinaa, en halua millään tavalla ihannoida Kajon toimintaa tai jotenkin romantisoida sitä. Konkretian tuominen onkin syömishäiriökontekstissa tosi haastavaa, koska se on helposti _todella_ triggeröivää. 

Onkin ollut helpottavaa kuulla teiltä palautetta siitä, että kt on resonoinut ja kiinnostaa, kiitos <3

 En malta oottaa, että saan kuvattua ja julkaistua Lounatuulen laulun loppuun, uskoisin sen tulevan päätökseensä jo ennen kesää!

Vuoden 2023 suunnitelmat

Tämän alkaneen vuoden aikana mun on tarkoitus valmistua ylioppilaaksi. Se on melko stressaava ajatus, koulun liikuntasalissa tulee istuttua tovi jos toinenkin tuossa keväämmällä.

Tässä alkuvuodesta nuket tulevat itse asiassa liittymään koulujuttuihin kuvaamataidon lukiodiplomin merkeissä. Kerron siitä kuitenkin lisää vasta sitten, kun diplomi on valmis ja arvioitu.

Elättelen toivoa siitä, että sitten kirjoitusten ollessa ohi ehtisin kuvaamaan, silloin on jo huhtikuu! Huhtikuu on mun lempikuukausia, silloin on usein sellainen olo, että sieltä se kevät viimein tulee ja näkyy ehkä jotain vihreääkin lumen  sulaessa <3

 (musta tosin tuntuu et sovin tällä hetkellä kaiken mun elämässä tonne huhtikuulle, hups)

En tiedä mihin elämä mua vie, saanko opiskelupaikkaa syksyksi ja jos saan niin muutanko pois täältä missä oon elänyt koko pienen elämäni. Se jää nähtäväksi. Nyt suuntaan psykologian oppikirjan pariin, palataan ensi postauksessa!

Toivon teille jokaiselle lempeää ja turvallista vuotta 2023, kiitos kun olette!