Sininen uni

Heii!!

tää postaus on roikkunut mulla luonnoksissa jo useamman viikon, mutta nyt viimein muistin tämän julkaista!!

Syksy hiipii pikku hiljaa kaupunkiin, ja minä takaisin tänne Bloggerin äärelle.

Ennen kuin sukelletaan syksyn kuulumisiin ja tunnelmiin, palataan vielä hetkeksi kesän alkuun. Ehdin hyödyntämään kukkivia puita kuvissani ennen kuin lähdin muualle päin Suomea kesätöihin, nää oli ihanat kuvausreissut!

Kesän olin siis eri kaupungissa nukkejen kanssa, joka kyllä välillä harmitti. Onneksi alkusyksy on kuitenkin ollut myös tosi hyvää kuvausaikaa! (Ei sillä, että hirveästi olisin kyllä kuvannut :) )

Mutta joka tapauksessa mulla on ollut tosi hyvä syksy, yliopistossa on kivoja kursseja meneillään ja opiskelukaupunki tuntuu erityisen kivalta, kun kesän oli muualla. 

Seuraavat kuvat otin syyskuun puolella, vieläkin siis kukki! Nuo siniset kukat ovat mielestäni jotenkin maagisen näköisiä, olin niin iloinen, että ehdin ottamaan niiden kanssa kuvia. Pieni uninen pupu saapui niiden sekaan nukkumaan <3

Samalla reissulla nappasin myös muutaman kuvan Lounasta, hän on ehdottomasti syksynukke, täytyy kyllä ottaa ruskakuvat ehdottamasti siis ainakin Lounasta!

Ensi kerralla julkaisen sitten "ihan oikeita" syksykuvia, palataan silloin!

Kevät tulee kohisten

 

Hei!! Täällä ollaan vielä!

Viimein löysin aikaa ja jaksamista naputtaa tänne kuulumisia, joten varautukaa siis pitkään ja polveilevaan postaukseen :D

Viimeksi oon näköjään postannut tänne lokakuussa  Lounatuulen laulun viimeisen osan. Tunnelma edelleen on vahvasti sama kuin senkin postauksen alkutekstissä: nuket jäivät sivuun kaikessa tohinassa, vaikka paljon heitä ajattelenkin. Mutta nyt kun ensimmäinen yliopistovuosi alkaa olla paketissa voisin koittaa raivata aikaa nukeillekin, mulla roikkuu monta keskeneräistä postausluonnosta odottamassa viimeistelyä.

Vaikka nuket ovat jääneet kuluneena (luku)vuotena taka-alalle, kävin syksyllä elämäni ensimmäistä kertaa nukkemiitissä!!

Aaah oli niin villiä nähdä ihmisiä, joiden (blogien) kommenttikentissä on kohta pyörinyt kymmenen (!) vuotta. Ja sit ne ihmiset on vaan oikeasti olemassa ja ihan super ihania tyyppejä?? 

Seuraavaksi läjä vastavaloon otettuja puhelinkuvia olkaa hyvä :D

Kattokaa millaiseen seuraan mun pienet päätyivät! Nyyh niin paljon ihailemiani nukkeja ja ihailemiani niiden omistajia!

Vasemmalta oikealle @sestraluna Raja, @rainbird Ambre, @annika_alive Xena ja @w.i.l.d.s.o.u.l.s

 Korppi

Vielä Ambre uudelleen, en ollut koskaan ennen nähnyt livenä Another-sarjan nukkeja! 

@dollstodiefor Daylynnin näkeminen tuntui ihmeelliseltä, niin paljon hänenkin kuviaan oon katsonut aikoinaan <3 Ja oli ihana kohdata, hämmennyin aika tavalla kun tajusin, kenen kanssa puhunkaan :D

@broccolipoks Plume, Glen on niin ihana malli!!

Häneltä ostin myös muutamat suloiset vaatteet nukeille, ne näkyvät myöhemmin postauksessa <3

Missio elämään: etsi itsellesi joku, joka katsoo sua niin kuin Louna katsoo Kajoa 

Väen vähentyessä @myheartdolls Hedda jäi vähän ikävästi yksin Lounan ja Kajon viereen :D Oi voi, tuo kaksikko ei näe näköjään muuta kuin toisensa

Kiitos vielä kaikille, jotka tulitte silloin moikkaamaan, vaikka olinkin jännityksissäni tosi kiusallinen ja musta tuntu et vaan mulkoilin kaikkia (jostain syystä mulkoilen ihmisiä stressaantuneena, vaikka ne ihmiset ei olis tehny mitään pahaa hups) Mulla oli tuosta miitistä pitkään tosi lämmin olo <3 

~ ~ ~

Tajusin, että en ole edes esitellyt uusinta nukkeani täällä, vaikka ostin Malvan ylioppilaslahjaksi itselleni vuosi sitten! Seuraavaksi siis pieni esittely:

Malva on malliltaan Rozen Maiden Keikujaku, malli, jonka olemassaoloa en ollut oikeastaan rekisteröinyt ennen kuin se tuli Torissa vastaan. Mallihan ei perustu mihinkään Rozen Maiden -sarjan hahmoon vaan on tehty vain nukeksi, jonka takia en sitä sarjastakaan muistanut (Rozen Maiden on ainoita animesarjoja, joita olen katsonut). Erityisen iloiseksi tulin Rozen Maiden -nukkejen stock-asuihin kuuluvasta avaimesta, rakastan sellaisia avaimia! (myös Optical Alicen stock-varustukseen kuuluva avain on mielestäni hirmu ihana!)

Ensimmäiset kuvat ulkona, näiden ottamisesta on jo lähes vuosi, mutta en näköjään saanut silloin aiakiseksi näitä julkaista. Muokkaus vääristää hieman peruukin väriä näissä, mutta ei välitetä siitä. Tykkään noista luomista, hauskaa, että jollain mun nukeista on värilliset luomet!

Ja äskettäin ehdittiin viimein uudestaan pihalle! Sain aikaiseksi myös askarrella Malvalle sarvet, niistä tuli hieman suuremmat kuin oli tarkoitus, mutta ajavat asiansa tähän hätään.

Odotan innolla, että jossain vaiheessa pääsen kertomaan teille lisää Malvasta, hänellä ja Lounalla on nimittäin yhteinen menneisyys :)

 

~ ~ ~

Ensimmäinen yliopistovuoteni oli aika raskas. Paljon kaikkea uutta ja paljon opiskeltavaa, mutta onneksi myös hyviä hetkiä, oivalluksia ja ihania ihmisiä mahtui mukaan. Opiskelen visuaalista journalismia, joten kameran kanssa on tullut työskenneltyä paljon ja Photoshoppia on pyöritelty. Ehkä osittain siksi nukkejen kuvaaminen on jäänyt niin vähälle. Kameraan ei tule tartuttua, kun koulua varten kuvataan paljon. Mutta voi että miten ihanaa olikin kuvata nukkeja pitkästä aikaa ja muokata kuvia reippaammin, kun kyse ei ole journalistisesta kuvasta! XD

Rakastan mun kotia ja sinne tulevaa valoa, ihastelen usein iltaisin laskevan auringon värejä ja sitä, miten ne valaisee asunnon. Tässä jokin keväinen iltahetki ja mun kirjahyllyn muumi- ja nukkehyllyt. <3

Ja vielä toinen kiva valo, Louna ja eläinystävät

Louna istuu muuten sellaisella pienellä Ikea-jakkaralla, se on musta hirmu sympaattinen! (Kuuluu tähän settiin, tuo tonttuovi sijaitsee mun eteisessä :D )

Ja hei tässä kuvassa olevat sukat ja paita on ostettu sieltä syksyn miitistä, @broccolipoksin tekemät siis!

Jospa siinä olisi kaikki tähän hätään, nyt palailen takaisin koulukirjojen pariin vielä hetkiseksi. Parin viikon päästä mulla alkaa sitten kesätyöt samassa työpaikassa kuin viime kesänä, oon siitä valtavan kiitollinen ja onnelinen <3 <3

Lempeyttä ja lämpöä teille kaikille kevääseen, viimeisiin opiskeluihin ennen lomaa ja töihin!

Epilogi: Silmissä hopeaa

Moi ja tervetuloa kuvatarinan epilogin pariin! Tuntuupa haikealta päästää tästä irti. 

 Syksy on hujahtanut kaiken uuden parissa niin nopeasti, että nuket ovat jääneet hieman sivuun. Paljon olen heitä ajatellut, mutta en ole käynyt kuvaamassa. Tämän epilogin kuvaamisellekin katsoin jo ajat sitten kuvauspaikan, mutta vasta tänään ryhdistäydyin viimein kuvaamaan sen. Ehkä osittain jännitti, että jos en ole kuviin yhtään tyytyväinen, mutta onnekseni ne onnistuivat paremmin kuin uskalsin toivoa. Olen tähän lukuun kovin tyytyväinen <3

tällaiseen kaveriin törmäsin kuvausreissulla

Lounatuulen laulun kanssa olen kulkenut nyt vuoden ajan. Itse asiassa huomenna tulee tasan vuosi siitä, kun julkaisin tarinan prologin. Aluksi tarinan piti olla valmis jo jouluun mennessä ja sitten ennen kesää, mutta erilaisten käänteiden takia se saa päätöksensä vasta nyt. Ja se on hyvä asia. Ehdin kirjoittamaan lukuja uudelleen ja hiomaan niitä niin, että olen niihin tyytyväisempi. Lounatuuli on tuntunut tärkeältä osalta nukkeiluani. Se on jotain, mitä olen halunnut jo vuosia toteuttaa ja jotain, johon olen purkanut ajatuksia erilaisista elämän hetkistä. Ehkä joskus avaan ja pohdin asiaa enemmänkin, nyt päästän teidät tarinan pariin. Edellisen osan voi kurkata täältä kertaukseksi.

Epilogiin sisältyy ns. "varsinainen tarina" ja eräänlaiset lopputekstit tarinalle. Mukana on myös musiikkia, kuten aiemmissakin osissa. Arvostan, jos kuuntelette siis senkin! <3

Epilogi

Silmissä hopeaa

Louna: Oletko ihan varma, että tarkenet? Voidaan jo lähteä kotiin, jos haluat.

Kajo: Olen olen. Tuolla repussa on peittokin, jos kylmä yllättää. 

Louna: Hyvä, en halua, että palellut. 

Kajo: Rauhoitu nyt, ei tässä ole mitään hätää. Halusin tulla katsomaan auringonlaskua ja olen myös varautunut asiaan kuuluvalla tavalla.

Louna: *virnistää* Vai niinkö olet? Entä osasitko varautua tähän?

~ ~ ~

*jossain rasahtaa*

Kajo: *hätkähtää hereille* 

Kajo: *kuiskaa* Siinä sinä sitten viimein olet. 

Kajo: Tietysti se olet sinä.

ja sitten voit napsauttaa tämän päälle <3

Vaikka pyytämättä saavuit, vaikka kutsunut sua en

Tullessasi muutit kaiken, mä hapuilen

Lähdin kanssas yhtä matkaa

Tätä tietä kulkemaan

Vaik en edes tiedä suntaa, tai osaanko ollenkaan

Vierelläsi, lähelläsi, hellien sua siiven alla

Hennoin voimin vahvimpana, sinne sinua vailla

Eksyn metsään, hukun sumuun, varmaan törmään kallioon

Jyrkänteeltä syöksyn alas, oleellista ilman oon

Kätken sut turvaan sydämeeni, askeleitas varjelen

Ja kun on aikamme, päästän irti, mutta koskaan lähde en

Koska sinä olet minun, niin kuin minä olen sun

Ilman sinua mut nielevät aallot

Ilman sua hukun

Osaan huutaa hiljaa etten untas hajota. 

Pystyn kantamaan sut turvaan

Pahan en anna kajota

Sun pintaan tai sun sydämeen, sulle maailman mä teen

Näistä hauraista, palasista, näistä mitkä mulla on

Näistä pienistä ja ainoista, näistä mitkä mulla on

L o p p u