He tuntuvat hakeutuvan luokseni. Rikkinäiset, eksyneet, ne joiden silmissä ei näy valoa.
En koskaan hakeutunut tähän rooliin. En halunnut olla pelastaja, uskoa tosirakkauden parantavan haavoja. Eihän se edes tee niin.
Näin Kajossa hänet. Hänet, jonka ympärille kiersin käteni ensimmäisenä.
Hänet, joka lopulta selvisi.
~ ~ ~
Tervetuloa toisen kuvatarinani omalle sivulle!
Täältä löytyvät tarinan luvut järjestyksessä, blogin syövereistä niitä voi etsiä myös tunnisteella Unet, joissa peurat puhuvat.
Pohjalle kannattaa lukea ensimmäinen kuvatarinani Lounatuulen laulu, tämä tarina nimittäin jatkaa siitä, mihin jäätiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pienetkin sanat piristävät päivää, joten jätäthän palautetta rohkeasti! <3