3. Vaaleanpunamekkoinen tyttö

Hei vaan!

Minä ja pieni tarinani olemme jälleen täällä, vaikka arjen kiireet ja alati vähenevä luonnonvalo koittavat laittaa kapuloita rattaisiin. Oon hieman epävarma tästä luvusta, tää tarina pyristelee toisinaan vahvasti ulos dialogista ja musta on ehkä vähän hassua tehdä kuvatarinaa, joka sisältää näin "paljon" ihan vain tekstiä, mutta tällainen tästä on kovaa vauhtia tulossa. Kertokaa toki ajatuksia kommenteissa, kuulen niitä mielelläni <3

Sisältövaroitus: painopuhe, itsetuho

Luku 3

Vaaleanpunamekkoinen tyttö

Se oli kuin mikä tahansa ilta.

Halpoja drinkkejä, välkkyviä valoja ja musiikkia, jonka jyskytyksen tunsi päässään vielä seuraavana aamuna.

Tai yleensä päässä kyllä jyskytti päänsärky,

Mutta usein seuraavana aamuna jyskytti myös sydän.

Oli kiharatukkaisia, lyhythiuksisia ja niitä, joiden kasvot täyttyivät pisamista.

Naururyppyjä silmissä, jotka saivat polvet notkahtamaan.

Syvänpunaisella huulipunalla punattuja huulia. Kauniita silmiä, joita ajattelin päivän tai kaksi.

Mutta mikään ei johtanut enää selvinpäin pidemmälle. Ei edes se kissansilmärajauksinen.

Sinä iltana hikinen tunnelma ja basson iskut tuntuivat liialta. Oli pakko haukkoa henkeä pihalla.

Ilta oli lämmin, vaikka oli vasta huhtikuu. Ehkä siksi hän oli pukeutunut niin kevyesti, kevytkenkäisesti.

Tavalla, jota en yhdistäisi baari-iltaan.

Ehkä siksi hän näyttikin niin eksyneeltä, sellaiselta joka kyllä palaa kotiin ensimmäisinä yöpakkasina.

Hän kuljetti katsettaan minussa. Pysähtyi silmiin.

Tiesin, että olin mennyttä. Halusin hänet.

 ~ ~ ~ ~ 

Kajo: Hei rakas! Ehditkö antaa arvion?

Louna: Toki, tosin näytät kauniilta ihan sama mitä päällesi kiskaiset.

Kajo: No sinustapa on sitten apua. Miltä näyttää?

Louna: *henkäisee*

Kajo: Niinpä! Eikö olekin uskomaton! Siivosin vaatekaappia, ja en ollut uskoa silmiäni. Miten voi olla, että näin kaunis mekko on jäänyt sinne vain pölyyntymään? Pitäisikö tänne alle laittaa sukkahousut? 

Kajo: Hei? Eihän tää kai ihan noin kamala ole?

Louna: Ei, ei tietenkään! Näytät ihanalta! 

Louna: Mun on pakko lähteä töihin ihan kohta, mutta ehtisitkö nopeasti käymään tuolla?

Kajo: Niin missä?

Louna: *virnistää* En vielä pedannut sänkyä.

    ~ ~ ~ ~ 

Oikeastaan oli ihme, etten ollut nähnyt häntä koskaan aikaisemmin. Törmännyt lehtijuttuihin, nähnyt televisiointeja tai kuullut huhuja kaupungilla. Sukupolvensa taitavin, uskomaton, mykistävä. Sitä kaikkea hän oli. Mutta enhän ole koskaan välittänyt sirkuksista. 

Huhtikuun kova valo tuskin tuntui miltään ihmisestä, jonka jokaista liikettä seuraa valokeila pilkkopimeässä teltassa. Mikään valo tuskin oli niin kova kuin teltan lattia sille pudotessa. Sillä niin oli alkanut tapahtua. Ensimmäisillä kerroilla syy laitettiin vaijereiden ja näyttämöhenkilökunnan harteille. Kevään edetessä pidätin hengitystäni nousevan katsomon ylärivillä, aivan kuin keuhkoistani ulos virtaava ilma olisi se, joka saisi ensimmäisen horjahduksen aikaan. Johonkin sellaiseen ulkopuoliseen tekijään hän uskoi viimeiseen asti, ja niin halusin minäkin. 

Köysiä käsiteltiin vähemmän liukkaiksi ja trapetsien tankoja hiottiin ja huollettiin. Mekoista ratkottiin irti tyllikerroksia, vaikka ne eivät olleet koskaan mitään painaneetkaan. Pian lähes mitään ei painanut myöskään tyttö, joka nyki teltan varjoissa tuloksetta ohutta kangasta mustelmiensa peitoksi. Kannoin kesäillasta toiseen pientä pitsein ja helmin koristeltua myttyä kaupungin toiselta laidalta kotiini, kun kapeat sääret eivät enää kantaneet. Lopulta marssin tirehtöörin vaunun ovelle ja ilmoitin, että sirkus saisi luopua yhdestä vetonauloistaan. Vaikka minulla ja sillä omahyväisellä keski-iän roimasti ylittäneellä silinterihatulla oli hyvin vähän yhteistä tiesimme kummatkin, että ilmoituksestani ei keskusteltu. Se nieltiin yhtä mukisematta kuin miekat illan näytöksen avaavassa ohjelmanumerossa. Hiekkakentälle jäi telttakeppien reiät ja vaunujen painaumat sirkuksen jatkaessa matkaansa. Minun sänkyyni jäi Malva. 

                                                                                            ~ ~ ~ ~