2. Huvittomalla retkellä

Heii!

Täällä ollaan jälleen ja ei minkä tahansa postauksen kanssa, vaan uuden kuvatarinaluvun!
Oon jotenkin hirmu innoissani siitä, että saan viettää syksyni tätä tarinaa kuvaten. Syksyinnostus on muutenkin läsnä, iloitsen ihan tavallisesta opiskeluarjesta, omasta pienestä asunnostani ja sopivan viileistä keleistä. Tän luvun kuvia muokatessa söin kaura-omenapaistosta, se on mun lemppari syksyjuttu. <3 <3 Kevät ja kesä olivat tänä vuonna niin kurjia ja ahdistavia ajanjaksoja, että oon vain valtavan helpottunut niiden ollessa ohitse. Ruskaa odotellessa!

Mutta nyt päästän teidät taas tarinan pariin, edellisen luvun tapahtumat voi kerrata tästä.

Luku 2

Huvittomalla retkellä

Louna: Ja siis voitko kuvitella, että sitten se myyjä vaan haki niitä kaurakeksejä lisää varastosta, vaikka niiden paikalla oli hyllyssä tyhjä kohta? Uskomatonta! 

Kajo: Sitä kutsutaan kulta asiakaspalveluksi. Mutta onneksi kysyit, en olisi lähtenyt retkelle ilman lempikeksejäni.

Louna: Ai et vaikka ostin eväsrusinatkin?

Kajo: Sinä ja eväsrusinasi voitte nyt hieman kiristää tahtia, jotta ehditään kohteeseen ennen auringonlaskua.

Louna: Tiedäthän, kuinka onnellinen olen siitä, että olet siinä?

Kajo: Älä.

Louna: Mikä hätänä?

Kajo: *nyyhkäisee* Siitä Malvasta...

Louna: Hei? Eikö tämä asia ollut jo loppuunkäsitelty?

Kajo: Jostain syystä on kovin vaikea pitää loppuunkäsiteltynä sitä, että lipastostamme löytyy yhtäkkiä kuva sinusta suutelemassa toisen naisen kanssa.

Louna: *huokaa* Kuten sanoin, Malva kuului elämään, joka tuntuu nyt hyvin kaukaiselta. 

 Se on ollutta ja mennyttä. 

Kajo: Mutta mitä tapahtui? 

Louna: *katsoo muualle*

Kajo: Louna? 

Louna: Kajo rakas...

Louna: Puhutaan tästä joskus toiste. Juuri nyt en vain pysty.

Miten voisin kertoa toiselle, että olipa kerran hyvin samanlainen tyttö kuin sinä? Että kaikki eteni sen tytön kanssa hyvin samalla tavalla, hyvin samalla rytmillä, hyvin samoista palasista koostettuna.   

Että oli hyvin lähellä, etten tuhonnut koko tyttöä.