Ette uskokaan, kuinka innoissani mä oon just nyt! Puhuin joskus aiemmin kesällä siitä, että haluaisin tehdä ehkä jonkinlaisia minikuvatarinoita tai jotain pieniä hetkiä nukeilla kuvattuna. Tuossa yksi elokuinen päivä sain yhtäkkiä idean isommasta kokonaisuudesta, ja yhtäkkiä olin ideoinut yhden päivän aikana lähes kymmenosaisen kuvatarinan. En muista koskaan olleeni yhtä inspiroitunut nukeista :D
Tarina kulkee nimellä Lounatuulen laulu.
Osia olen kuvannut tässä syksyn mittaan ja nyt ajattelin polkaista homman käyntiin. Kasaan kuvatarinan osat omalle sivulleen, se löytyy pian tuolta yläpalkista bannerin alta. Tarinat tulevat löytymään myös omalla tunnisteellaan (Lounatuulen laulu).
Ehditte ehkä arvata, että yksi tarinan inspiraationlähteistä on tämä laulu (säv. Kaj Chydenius, san. Kaarina Helakisa). Tästä siis korvamato päivään heti aluksi!
Tänään ollaan vasta prologin äärellä, mutta kyllä tästä jo vähän saa esimakua siitä, mitä on luvassa. Nimestään huolimatta Lounatuulen laulu on kerrottu Kajon näkökulmasta, nyt pääsette siis hänen päänsä sisälle.
Prologi
Kenelle tuuli kertoo sen?
Maailmassa, jossa elämme, jokaisella on oma eläimensä. On piirteitä, jotka ovat kullekin eläimelle ominaisia: joskus eläimen voi nähdä jo ulkonäöstä, kuten silmien väristä. Joskus se näyttäytyy ulospäin esimerkiksi eleinä ja ilmeinä. Pieniin lapsiin kohdistuvista arvuuttelusta ja spekuloinnista huolimatta useimmiten oman eläimensä löytää kukin ihan itse.
Eläimet ovat monille tärkeitä, osa kutsuu niitä voimaeläimiksi. Niitä käytetään omien tunteiden, halujen ja tarpeiden selittämisessä sekä oman identiteetin pohjana. Eläimen löytämistä itsestään kuvataan voimaannuttavaksi kokemukseksi. En voi kuitenkaan kertoa mitään uskomatonta tai edes uskottavaa voimaantumistarinaa, sillä sellaista ei ole. Kasvaessani yhä useammat ikätoverit löysivät omat eläimensä, mutta minä en. Kuinka toivoinkaan, että jonain aamuna vain heräisin ja tietäisin eläimeni. Tai että joku vain tulisi, ja kertoisi sen. Ohimennen mainitsemalla muuttaisi koko elämäni.
Koska en löytänyt osaa itsestäni, päätin takertua entistä enemmän niihin asioihin joihin tiesin itselläni olevan vaikutusvaltaa . Aloin kontrolloimaan itseäni. Oma eläimeni muodostui hahmoksi, joka on kuin kaikki eläimet kerralla. Muodoton ja musta, joka ulottaa pitkät raajansa aina ajatuksiini asti. Se ohjaa päätöksiäni ja sanelee mitä saan tehdä ja mitä en.
Joskus tuntuu, että se haluaa kuristaa hengiltä ja riistää kaiken, joka tuo lohtua ja lämpöä. Siksi nimeni, Kajo, tuntuu varsin ironiselta. Mihin se valo jäi? Mihin katosi elämä?
En jaksaisi enää. Vuosi toisensa jälkeen päätän, että tämä riittää. Mutta en osaa päästää irti. Eikä päästä irti tuo toinenkaan.
Intopihisin niin kovaa, kun näin sun instassa ilmoituksen kuvatarinan prologista! Mahtavaa, oon tosi ilonen et päätit toteuttaa tän nyt <3 Oon ihan hurjan innoissani siitä, että pääsen kurkistamaan, millaisia sun nukkejen hahmot on. Tätä oli tosi kiva lukea, koska mulla ei ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä heistä! (Paitsi ne yksityiskohdat, joita oot blogiin aikaisemmin tiputellut.)
Ensinnäkin: ihana nimi tarinalla! RAKASTAN! Tosi poeettinen ja kaunis, ääh rakastan suomen kieltä niin paljon <3 (Ja siis, laulu on yks mun lempisanoja, rakastan sitä, se on niin tärkeä) Joten tässäkin mielessä asettaa ihanan tunnelman tälle tarinalle jo valmiiks! Ääksistä
Tämä eläinidea kuulostaa tosi kiinnostavalta, ootan innolla mitä kaikkea siihen liittyykään. Kajon hahmo vaikuttaa jo tän perusteella siltä et tuun vähän kipristelemään, voi ei, ääää! Oot muokannut noi kuvat niin hienosti, välittyy kyllä todellakin miltä tämä eläimen paikan ottanut tuntuu Kajolle. Kolahti kans jotenkin harvinaisen kovaa Kajon pohdinnat omasta nimestään ja valosta ja toivosta </3 Ihanien kipeiden teemojen ympärillä pyöritään, oon nyt ihan hirveän innoissani mitä sieltä onkaan vielä tulossa! Ihan mahtavaa, että päätit tän nyt aloittaa.
Jes!! Mua itse asiassa vähän jännitti, että mitä sä kommentoit kun tunnut odottaneen tätä tarinaa :D Mutta siis ihanaa, että oot innoissasi! Mä pidän myös kovin tän tarinan nimestä, suomi on kyllä kaunis kieli <3 Toivottavasti Kajo ei saa sua kipristelemään liikaa, hienoa kuulla että kolahtaa. Ja hei kiitos vielä kuvanmuokkauskehuista, tuskailin niiden kanssa melko pitkään :D
%20(1).jpg)
NO NYT
VastaaPoistaIntopihisin niin kovaa, kun näin sun instassa ilmoituksen kuvatarinan prologista! Mahtavaa, oon tosi ilonen et päätit toteuttaa tän nyt <3 Oon ihan hurjan innoissani siitä, että pääsen kurkistamaan, millaisia sun nukkejen hahmot on. Tätä oli tosi kiva lukea, koska mulla ei ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä heistä! (Paitsi ne yksityiskohdat, joita oot blogiin aikaisemmin tiputellut.)
Ensinnäkin: ihana nimi tarinalla! RAKASTAN! Tosi poeettinen ja kaunis, ääh rakastan suomen kieltä niin paljon <3 (Ja siis, laulu on yks mun lempisanoja, rakastan sitä, se on niin tärkeä) Joten tässäkin mielessä asettaa ihanan tunnelman tälle tarinalle jo valmiiks! Ääksistä
Tämä eläinidea kuulostaa tosi kiinnostavalta, ootan innolla mitä kaikkea siihen liittyykään. Kajon hahmo vaikuttaa jo tän perusteella siltä et tuun vähän kipristelemään, voi ei, ääää! Oot muokannut noi kuvat niin hienosti, välittyy kyllä todellakin miltä tämä eläimen paikan ottanut tuntuu Kajolle. Kolahti kans jotenkin harvinaisen kovaa Kajon pohdinnat omasta nimestään ja valosta ja toivosta </3 Ihanien kipeiden teemojen ympärillä pyöritään, oon nyt ihan hirveän innoissani mitä sieltä onkaan vielä tulossa! Ihan mahtavaa, että päätit tän nyt aloittaa.
Jes!! Mua itse asiassa vähän jännitti, että mitä sä kommentoit kun tunnut odottaneen tätä tarinaa :D
PoistaMutta siis ihanaa, että oot innoissasi! Mä pidän myös kovin tän tarinan nimestä, suomi on kyllä kaunis kieli <3
Toivottavasti Kajo ei saa sua kipristelemään liikaa, hienoa kuulla että kolahtaa.
Ja hei kiitos vielä kuvanmuokkauskehuista, tuskailin niiden kanssa melko pitkään :D
Todella kiinnostava ja upeasti muokattu aloitus!
VastaaPoistaKiitos!! Toivottavasti seuraavatkin luvut kiinnostavat!
Poista