lauantai 22. lokakuuta 2022

Sitten saapui se surkea syys

 Hei vain!

Otsikosta huolimatta tää syksy on oikeasti ollut aika hyvä. Oon viime viikot lähinnä levännyt, kirjoitusten jälkeen mulla oli vielä yks iso, jo kevättalvella aloitettu projekti, joka piti saattaa loppuun. Reilu viikko sitten syksyn kiireet ja stressin aiheet väistyivät viimein ja nyt aikaa tuntuu olevan loputtomiin! Toissapäivänä istuin bussissa matkalla kahvilaan ja aurinko paistoi lämpimästi ikkunasta sisään. Siinä hetkessä maailma tuntui jotenkin hirmu lempeältä paikalta <3

Tähän postaukseen keräilin muutamat räpsyt joita löysin kovalevyn syövereistä. Viime postauksessa mainitsemani kuvatarinan julkaisussa menee vielä tovi, haluan tehdä sen mahdollisimman valmiiksi ennen osien julkaisua. Toivottavasti vielä tämän vuoden puolella saan kuitenkin aloitettua julkaisemisen, oon kovin innoissani tästä! (tätä kirjoittaessani pohdin tosin pitäisikö iskeä se prologi jo vähän aiemmin julki tuolta luonnoksista, houkutus on suuri)



Nää kuvat otin tällä viikolla kun harmaiden päivien välissä oli yks ihanan aurinkoinen päivä! Lähimetsä kylpi ilta-auringossa ja Louna pääsi esittelemään uutta villapaitaansa. Pitihän sellainen neuloa tuon baskerin kaveriksi!



Sit tämmöset söpöt Kajosta kesältä!


Tää kuva oli osa semmosta sisäkuvakokeilua, halusin testailla et millaisia kuvia sais ihan tällee arkisessa ympäristössä ilman mitään nukkekokoisten huoneiden rakentelua. Tykkään tästä, joskus ihan pienelläkin panostuksella saa tosi kivoja kuvia! 
Tässäkin Lounalla on tommonen keltainen neulekokonaisuus, ei taida olla mikään yllätys et tykkään pukea sitä keltaisen sävyihin 


Tän kuvan postaaminen oikeastaan harmittaa, koska tää kuvausreissu oli varsinainen farssi. Mulla siinsi mielessä hieno sirkuskuva jossa kummatkin nuket olisi, ja lähdin sitä jo kertaalleen takapihalle toteuttamaan kunnes alkoi satamaan. 
Uusi yritys oli sitten edessä muutaman päivän päästä, ja nyhräsin siimojen ja sinitarran ja ties minkä konstien kanssa lähemmäs kolme tuntia. Ei onnistunut ja lopulta oli jo melko hämärää edes ottaa mitään kuvia. Ehkä joskus koetan vielä, mutta hetkeen en kyllä yritä, sen verran turhauttaa tämä.
(Kajon hassu asento johtuu siis siitä että Louna oli myös kuvassa, mutta muokkasin nyt tällaisen yksittäispotretin tähän)


Tästä kuvasta en jaksanu muokata ständejä pois kun tää on alunalkaenkin ollut joku semmonen fiilistelyräpsy. Kajo-raukka näyttää just siltä et se on joutunu Lounan arvioivan katseen alle, onneks jälkimmäisen silmissä näkyy jotain lämpöä ja ymmärrystä kuitenkin :D

Tässäpä kaikki tällä kertaa, ensi postaukseen!

2 kommenttia:

  1. Sun kuvissa on aina niin uskomattoman kauniita värejä ja valoja, niistä tulee monesti niin lämmin ja turvallinen olo <3 Ja se on ihan paras asia nukkekuvissa! Tuo ensimmäinen kuva lienee suosikkini koko postauksesta, sen lempeä takaa tuleva valo ja Lounan ihana asu tuntuu jotenkin niin lämpösiltä :> Puet Lounaa muuten aina tosi ihanasti!

    Kajon kesäkuvista nautin myös niin kovin, niissäkin ihanat värit! Kaunis heleys, jotenkin tosi koskettavan väriset nämäkin kuvat. Otat kyllä niin usein ihanan tunteikkaita otoksia!

    JA TUO TUOLIKUVA!! Aivan IHANA!! Nukke + ihmiskokoinen tuoli on mahtava combo ja tuossa on jotenkin erityisen toimivat syvyydet ja värit. Voisin jopa sanoa, että tuo on yksi lempikuvistani sulta koskaan! Jotenkin todella erottuva ja kaunis asetelmineen

    Hitsi jos ei ekalla yrittämällä onnistuneet sirkuskuvat, itsellekin joskus käy tuota että kaikista rakennelmasysteemeistä huolimatta ei vaan onnistu D: Kannustan aina yrittämään silti uudelleen! Mutta tuo yksittäinen kuva Kajosta on tosi kaunis, tykkään erityisesti muokkauksista ja värimaailmasta! Kajolla on niin söpö asu c:

    Vimonen kuva ja se miten noiden olemista kuvailit herätti ihan hillittömän halun lukea sun kuvatarinaa!! Musta on muutenkin niin mieletöntä, että oot päättänyt alottaa sen tekemisen <3 Ihanaa et muutkin väsäilee kuvatarinoita!! PLUS sun hahmot kiinnostaa ihan mielettömän paljon! Näiden kahden kuvat koskettaa jo siihen malliin et saas nähdä mitä emootioita itse tarina musta potkii ulos :'D (t. eläytyjä)

    Ihanaa loppusyksyä sinne <3 Tää postaus piristi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et uskokaan, kuinka hyvä mieli tästä kommentista tuli!
      Oon hakenu kuvaamisesta jonkinlaista turvaa ja rauhaa tässä syksyllä, tuntui kovin lämpimältä kuulla, että mun kuvista tulee turvallinen fiilis <3
      Ja siis se että kuvat on tunteellisia, kuinka ihanasti sanottu!

      Hauskaa, että tuolikuva miellyttää! Riemastuin kyllä kun löysin sen ulkoisen kovalevyn syövereistä. Täytyy ehkä joskus koettaa ottaa tällaisia uudestaan!

      Eläytyminen on tosi jees, musta tuntuu että oon niiskuttanut noita osia kirjoittaessa jotenkin tosi paljon :D

      Poista

Pienetkin sanat piristävät päivää, joten jätäthän palautetta rohkeasti! <3