Epilogi: Silmissä hopeaa

Moi ja tervetuloa kuvatarinan epilogin pariin! Tuntuupa haikealta päästää tästä irti. 

 Syksy on hujahtanut kaiken uuden parissa niin nopeasti, että nuket ovat jääneet hieman sivuun. Paljon olen heitä ajatellut, mutta en ole käynyt kuvaamassa. Tämän epilogin kuvaamisellekin katsoin jo ajat sitten kuvauspaikan, mutta vasta tänään ryhdistäydyin viimein kuvaamaan sen. Ehkä osittain jännitti, että jos en ole kuviin yhtään tyytyväinen, mutta onnekseni ne onnistuivat paremmin kuin uskalsin toivoa. Olen tähän lukuun kovin tyytyväinen <3

tällaiseen kaveriin törmäsin kuvausreissulla

Lounatuulen laulun kanssa olen kulkenut nyt vuoden ajan. Itse asiassa huomenna tulee tasan vuosi siitä, kun julkaisin tarinan prologin. Aluksi tarinan piti olla valmis jo jouluun mennessä ja sitten ennen kesää, mutta erilaisten käänteiden takia se saa päätöksensä vasta nyt. Ja se on hyvä asia. Ehdin kirjoittamaan lukuja uudelleen ja hiomaan niitä niin, että olen niihin tyytyväisempi. Lounatuuli on tuntunut tärkeältä osalta nukkeiluani. Se on jotain, mitä olen halunnut jo vuosia toteuttaa ja jotain, johon olen purkanut ajatuksia erilaisista elämän hetkistä. Ehkä joskus avaan ja pohdin asiaa enemmänkin, nyt päästän teidät tarinan pariin. Edellisen osan voi kurkata täältä kertaukseksi.

Epilogiin sisältyy ns. "varsinainen tarina" ja eräänlaiset lopputekstit tarinalle. Mukana on myös musiikkia, kuten aiemmissakin osissa. Arvostan, jos kuuntelette siis senkin! <3

Epilogi

Silmissä hopeaa

Louna: Oletko ihan varma, että tarkenet? Voidaan jo lähteä kotiin, jos haluat.

Kajo: Olen olen. Tuolla repussa on peittokin, jos kylmä yllättää. 

Louna: Hyvä, en halua, että palellut. 

Kajo: Rauhoitu nyt, ei tässä ole mitään hätää. Halusin tulla katsomaan auringonlaskua ja olen myös varautunut asiaan kuuluvalla tavalla.

Louna: *virnistää* Vai niinkö olet? Entä osasitko varautua tähän?

~ ~ ~

*jossain rasahtaa*

Kajo: *hätkähtää hereille* 

Kajo: *kuiskaa* Siinä sinä sitten viimein olet. 

Kajo: Tietysti se olet sinä.

ja sitten voit napsauttaa tämän päälle <3

Vaikka pyytämättä saavuit, vaikka kutsunut sua en

Tullessasi muutit kaiken, mä hapuilen

Lähdin kanssas yhtä matkaa

Tätä tietä kulkemaan

Vaik en edes tiedä suntaa, tai osaanko ollenkaan

Vierelläsi, lähelläsi, hellien sua siiven alla

Hennoin voimin vahvimpana, sinne sinua vailla

Eksyn metsään, hukun sumuun, varmaan törmään kallioon

Jyrkänteeltä syöksyn alas, oleellista ilman oon

Kätken sut turvaan sydämeeni, askeleitas varjelen

Ja kun on aikamme, päästän irti, mutta koskaan lähde en

Koska sinä olet minun, niin kuin minä olen sun

Ilman sinua mut nielevät aallot

Ilman sua hukun

Osaan huutaa hiljaa etten untas hajota. 

Pystyn kantamaan sut turvaan

Pahan en anna kajota

Sun pintaan tai sun sydämeen, sulle maailman mä teen

Näistä hauraista, palasista, näistä mitkä mulla on

Näistä pienistä ja ainoista, näistä mitkä mulla on

L o p p u