5. Ja siivet on pilvenhöyhentä

No niin, nyt ollaan jo yli tarinan puolivälin! 

Tässä osassa on nyt kirjoitettuna tosi. kipeitä. juttuja, mutta mielestäni tästä luvusta tuli onnistunut!

Edellisen luvun tavoin laitoin myös tähän lukuun kappaleen, joka kuvaa Kajon fiiliksiä. Sen voi kuunnella vaikka luvun lukemisen jälkeen, videon yhteydessä on myös linkki sanoihin. Suosittelen lukemaan ainakin ne, jos musiikin kuunteluun ei syystä tai toisesta taivu.

Luku 5

Ja siivet on pilvenhöyhentä

Koetan pyristellä irti, vaikka se inhoaa kaikkea sitä, mitä on tapahtunut.  

  Muutos tuntuu pelottavalta. Osittain siksi, etten muista millaista elämä oli ilman sitä.

 En ehkä osaa elää ilman.

En ole enää sama ihminen, mikäli se jättää minut. Entä jos Louna onkin kiintynyt siihen ihmiseen joka olin? Viehättynyt siitä ulkoisesta olemuksesta, jota en voi saavuttaa ilman sen olemassaoloa? 

Se on läsnä jokaisessa hetkessä vaikken enää haluaisi.  

*ovi aukeaa*

Louna: Joko sinä tulisit sisälle sieltä? Täällä on aika kylmä olla ilman ulkovaatteita.

Kajo: Ei mulla ole kylmä. Mene vaan takaisin sinne sisälle.

Louna: Ulkona kyhjöttäminen on tuskin nyt kestävä ratkaisu, en usko hypotermian ainakaan helpottavan sun oloa.

Kajo: Niinkö lottoat? 

Louna: *ojentaa kätensä* Nousepa nyt ylös sieltä. Mennään vaikka järjestelemään ne posliiniesineet paikoilleen. 

Kajo: Mitkä posliiniesineet??

                                                                             ~ ~ ~

Louna: Älä nyt kiherrä siinä, ihan tiedoksi vaan, että nämä on mummon vanhat, enkä siksi henno heittää näitä pois. Et edes halua kuulla kauanko mulla meni näiden pakkaamiseen muuttaessa.

Kajo: *haukkoo henkeä naurultaan* Kenen mummo säilyttää vuosikymmeniä keraamista lehmää?

Louna: Mutta hei on täällä tällainen astiastokin! Ja vaikka mitä muuta!

Kajo: *pyörittelee lautasta kädessään* Louna?

Louna: No?

Kajo: Entä jos muutun?

Louna: Mitä tarkoitat?

Kajo:  En oikein edes tiedä. Tai en ehkä halua tietää.

Louna: Uskon, että jos jollain tavalla muutut, se muutos tapahtuu parempaan päin. 

Kajo: Mutta entä jos en selviä tämän kaiken läpi?

Louna: Sanotaanko nyt näin, että olen nähnyt tämän ennenkin. Eläinten tarkoitus ei ole viedä kohti kuolemaa vaan kohti jotain aivan muuta. Ja elämistä varten et tarvitse kymmeniä sääntöjä eri elämän osa-alueilla.

Kajo: Siis miten niin ennenkin?

Louna: Haluaisitko juoda teetä noista kupeista?

Kajo: Mutta eivätkö nämä olleet jotkut perintökupit? Ja huomasin kyllä, että vaihdoit aihetta.

Louna: Ovat, mutta juuri nyt taitaa olla oikea hetki käyttää niitä. Ne voivat saada uuden elämän, kuten sinäkin.

Kajo: *tuhahtaa* No nytpä meni dramaattiseksi.

Louna: Joskus tarvitaan dramatiikkaakin. Otahan nyt ne kupit sieltä niin lähdetään vedenkeittoon. *nousee seisomaan*

Louna: Ja Kajo... tiedäthän, että rakastan sinua. Nyt ja aina.

linkki sanoitukseen