lauantai 19. marraskuuta 2022

2. Lohikäärme nimeltä Anselmus

Moi! Edellisestä postauksesta ehti hujahtaa rutkasti pidempi aika kuin olin ajatellut, sanotaanko että aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Kouluhommia on riittänyt (ja prokrastinointia sitäkin enemmän), mutta hei joulua ja lomaa koti mennään! Kuvatarinan osat alkavat kuitenkin nyt ylipäätään olemaan aika hyvällä mallilla, katsotaan saisinko jatkossa julkaistua yhden luvun per viikko. (en lupaa mitään)
Mutta hei taas mennään! On aika kuvatarinan toisen luvun, mikäli edellinen osa on lukematta, siihen pääsee tästä.
Tämän luvun toteuttamisessa auttoi rakas ystäväni, joka lainasi nukkeaan Lounan haravointikaveriksi. Selvennyksenä siis ennen kuin hämmennytte liikoja, Ella on hänen nukkensa, mun pullippien määrä on edelleen pysynyt kahdessa. :D 
Ja vielä ennen kuin luette eteenpäin sisältövaroituksena haluan kertoa, että Kajon toiminnassa tässä osassa on viittauksia syömishäiriöoireiluun. Mikäli aihe tuntuu vaikealta, suosittelen, että luet osan myöhemmin, kun voit paremmin. Apua saa esimerkiksi täältä
(tän aiheen takia mua vähän jännittää julkaista tämä luku, mutta toisaalta teen tätä tarinaa ensisijaisesti itseäni varten, joten voin tehdä mitä haluan i guess)

Hyviä lukuhetkiä!


Luku 2
Lohikäärme nimeltä Anselmus



Louna: Olipahan taas homma, nyt en kyllä ihan hetkeen koske haravaan tai yhtään mihinkään muuhun puutarhavälineeseen. 


Ella: Kyllähän tässä työsarkaa riittää. Vaikka tietysti on hieno homma, että muutit viimein sieltä vanhempiesi nurkista luuhaamasta ei olisi välttämättä ollut pakollista muuttaa tällaiseen paikkaan, joka muistuttaa enemmän kesämökkiä niin kuntonsa kuin pihamaansa puolesta.
 

Louna: Kieltämättä enää vain lehtipuhallin ja ulkohuussi puuttuvat.

Ella: Ja meinasitko vielä jonkun vaimokkeen tänne hankkia? *virnistää*

Louna: *katsoo Ellaa hämmentyneenä* Nyt en kyllä ymmärrä.

Ella: No sen nyt näkee ihan jokainen että sä oot ihastunut! Tää on nähty niin monta kertaa ennenkin, varsinainen sarjaihastuja meillä siinä. Kaikki eivät välttämättä mainitse marjametsällä tapaamaansa ihmistä suunnilleen joka kuudes minuutti. 

Louna: *punastuu mutta kokoaa nopeasti itsensä* Heeei on siitä edellisestä jo aikaa.  

Ella: Kaksi ja puoli viikkoa? Kannattaa nyt haravoida se uusi tyyppi käsiin jos noin paljon kiinnostaa. Noilla puheilla kiinnostaa itsekin nähdä millainen tää nimetön harmaahapsi on.

Louna: Puhu vain omasta puolestasi! Joka tapauksessa, tässä ulkona alkaa tulla vähän vilu, olisikohan nämä pihatalkoot nyt tässä. 


Samaan aikaan toisaalla

 
Kajo: *hengittää sisään ja ulos* Ole nyt jumalauta hiljaa siellä pään sisällä.

Kajo: Joo tiedän, että tässä ollaan nyt aamupalalla ja et tykkää siitä, mutta mitäpä jos kuitenkin kokeillaan.

Kajo: Ai ei vai?

Kajo: Jos tässä nyt on kyse siitä yhdestä puolukanpoimijasta niin voin sanoa, että... *katse jähmettyy ikkunaan*


Kajo: ...sen ei pitänyt olla ongelma.

Kajo: *mutisee * Jos suurin osa tähdistä on niin himmeitä, että vain ilveksen katseen omaava voi nähdä tähdistön kokonaan, mitenköhän on himmeän kajon laita?

Kajo: Näkeekö se senkin kokonaan?

4 kommenttia:

  1. Luin tämän jo viimeyönä ensimmäistä kertaa, ja tää kyllä koskettaa todella paljon <3

    Louna vaikuttaa yhä edelleen ihan uskomattoman ihanalta :'D Voi miten söpö! Hällä tuntuu olevan energiaa, kikatin hieman sen ihastuksille. Go Louna, mene ja tee jotain! Oon nyt erittäin invested näiden kahden ihmissuhteeseen, mulla on tunne että tää voi saada mut vielä itkeen

    Kajon kohtaus oli kyllä täynnä tunnetta, oot kuvannut tän kyllä hyvin realistisesti <3 Muutenkin siis ehkä maailman söpöin hattu Lounalle, ääh!

    Ihan sidetrack, mutta pakko muuten sanoa näin itse oman kuvatarinan rankkoja aiheita postanneena: aina arvostan isompien teemojen käsittelyä myös kuvatarinoissa, ja teet sen tässä tosi hyvin <3 Ei hätää, onneks postasit tän kaikesta huolimatta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää kommentti merkitsi tosi paljon, kiitos!
      Toivotaan, että Louna käärii hihat ja rupeaa hommiin, ihanaa et joku on jo tän kaksikon kannalla.
      Tuntuu hyvältä kuulla, että teemat toimii, arvostan kans tosi paljon sun kuvatarinoiden rankkojen aiheiden käsittelyä <3

      Poista
  2. Voi ei miten ihana tää osa oli! <3 Oon seurannu riemulla alusta asti tätä sun uutta kuvatarinaa ja oon valtavan innoissani! Tuntuu, että näiden kahden kohtaaminen teki lähtemättömän vaikutuksen kumpaankin. Musta oli mahdottoman suloista, kun Ella kettuili vaimon hankkimisesta ja marjametsällä tavatun henkilön mainitsemisesta joka kuudes minuutti. :'D Mainio keskustelu Ellalla ja Lounalla, sitä oli ilo seurata!

    Kajon tuntemukset aamupalasta tuli kyllä tosi lähelle, voi häntä! Mielenkiintoista nähdä, millaisia kamppailuja hän joutuu vielä käymään.
    Toivottavasti Louna ja Kajo pääsisivät pian taas kohtaamaan uudestaan!

    PS: Tuo ikkuna lopussa on hirmuisen suloinen <3 Oon jostain syystä heikkona nukkekokoisiin ikkunoihin, niissä on jotain valtavan hurmaavaa x)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaah kiitos, onpa ihana kuulla! (tuntuu hassulta vastata sun kommenttiin oman kuvatarinan kommenttiboksissa, kun oon kirjoittanut niin monta kommenttia sun kuvatarinoihin)
      Oot oikeessa, näiden kohtaaminen ei tainnu olla vaan hetkessä unohdettava juttu x)

      Hauskaa, että Ellan ja Lounan sanailu viihdytti, ja ihana kuulla että odotat mielenkiinnolla Kajon tulevia juttuja. Ja hei halaus sinne, oon surullinen siitä, että Kajon fiilikset tulee lähelle. Aamupalat voi olla kyllä vaikeita, mutta ei niitä myöskään turhaan kutsuta päivän tärkeimmiksi aterioiksi <3

      Nukkekokoiset ikkunat on kyllä ihania, ah!

      Poista

Pienetkin sanat piristävät päivää, joten jätäthän palautetta rohkeasti! <3