keskiviikko 23. marraskuuta 2022

Kajo-baby

Moi! 

Aloitan toteamalla, että tää postaus on omistettu yksinomaan Kajolle. Vaikka Louna on myös tosi merkityksellinen nukke mulle, täytyy sanoa et Kajo huitelee jossain omissa sfääreissään jos merkityksellisyydestä puhutaan. Oon halunnut pitkään kirjoittaa Kajosta, mutta olin ajatellut, että julkaisen tän postauksen vasta kun kuvatarina on valmis. Tänään mulle tuli kuitenkin sellainen olo, että haluan postata tän jo nyt, joten tässä ollaan.

Lähdetään vaikka siitä, että Kajo on mun parantumisnukke. Lounan piti olla se, koska siinä vaiheessa elämää kun sen hankin, luulin jonkun pohjan olleen koettu. Mutta ehei, mielenterveys lähti kuperkeikkaa entistä jyrkempään alamäkeen ja oltiinkin vielä syvemmällä. Lupasin itselleni, että voin ostaa toisen nuken kun paranemisprosessi on kestänyt vuoden. Alussa tuntui siltä, että en koskaan siihen kykene, mutta kaikista relapseista huolimatta  lopulta kävi niin, että sinne asti selvittiin. Ja sillä tiellä ollaan yhä. Kulunut syksy on ollut jälleen vaikea ja takapakkia tulee aika ajoin, mutta silti elän jo nyt enemmän kuin pari vuotta sitten.

Ostin Kajon viime joulun välipäivinä. Joulu on mulle ihan valtavan tärkeä juhla. Ei sellaisessa uskonnollisessa mielessä, vaan se tunnelma. Kaikki kauniit esineet joilla saa koristella talon, joululaulut, läheisten muistaminen ja niin edelleen. (oon se raskas tyyppi joka aloittaa viimeistään lokakuussa joululaulujen kuuntelun) Joku joulussa tuo semmosta valtavaa turvaa, vaikka siinä on myös ollut ja on edelleen mulle haastavia elementtejä. (noudattakaa ruokarauhaa jooko aina, myös jouluna) Oon jo nyt pomppimassa seinille valosarjojen ilmestyessä pihoille ja joululaulujen soidessa kaupungilla, tää on sitä hyvää aikaa. <3

En ollut varsinaisesti päättänyt Kajon mallia, mutta sitten näin sen myynnissä Torissa ja se oli menoa. Viime joululomasta muistankin tosi voimakkaasti sen, että oon vaan katsonut unboxing-videoita Optical Aliceista ja pohtinut Kajoa, sen hahmoa ja ollut valtavan innoissani. Myös Kajon saapumispäivä oli valtavan emotionaalinen. Kajon saapumisen lisäksi tuona päivänä tapahtui lämpimiä ja lempeitä ihmissuhdejuttuja. Tuo päivä on yhä parhaimpia päiviä tältä vuodelta, ah <3


Seuraavana pari vanhempaa kuvaa, jotka tuntuu tärkeiltä




Nää kuvat!!!
Tässä Kajo on jotenkin niin elementissään, että liikuttaa. Silmissä kuultaa aavistus pelkoa ja raukka on tollasella sykkyrällä :( 
Mutta toisaalta uskon myös, et joku tossa ympäristössä tuo sille turvaa.


Ja tässä ne nyt on! Lounan katseessa on just sellaista lämpöä, jota Kajo kipeästi tarvitsee. Vähän varoen tuo toinen tuohon ojennettuun käteen tarttuukin <3
 (oho hups tää on nyt pieni kuvatarinaspoileri, mutta oon kyl laittanu tänne näiden pusukuvankin joten ehkä tää ei oo kovin suuri yllätys?)


Ja syynä sille miksi halusin julkaista tän postauksen just nyt on se, että kävin tänään kuvaamassa Kajoa jouluvalojen keskellä. Päivä on ollut muuten melko apea ja itkuinen, mutta kuvaaminen tuntui hyvältä, rakastan noita valoja! (ja siis tarvitseeko enää edes mainita mun rakkaudesta bokehiin, ah tykkään siitä niin paljon <3)  
En malta odotaa, että pääsen ottamaan Kajosta vielä jotain "kunnon" joulukuvia!



Siellä se pieni nukkuu havujen seassa <3



Yks valofiilistelykuva väliin!




Vähän erilaista värikokeilua, en oikein tiiä tykkäänkö vai en :D



<3


Loppuun haluan jälleen kiittää kaikesta palautteesta kuvatarinaan liittyen, on ollut hirmu ihanaa kuulla, että Kajon hahmo on kiinnostanut ja resonoinut!! 
Se tuntuu kovin tärkeältä.

Kiitos lukemisesta, palaan pian uuden luvun merkeissä!





2 kommenttia:

  1. Odotinkin innolla, millainen Kajon postaus tulee olemaan! Ihan ensinnäkin ihana kuulla, että sulla menee paremmin. Recovery on ihan helvetillinen työmaa, ja saat olla tosi ylpeä siitä, että oot tuolla tiellä. <3 Kaikista alamäistä huolimatta se kaikki vaan on niin sen arvoista. Kiitos, kun kirjotit tästä tänne, arvostan!

    Samaistun myös NIIN paljon siihen miten nukke voikaan tuoda turvaa ja lämpöä elämään. Mua on ihan koko vuoden halki lämmittänyt se, miten rakkaalta Kajo on tuntunut sulle. Se huokuu todellakin läpi sun postauksista! (Ja nyt myös kuvatarinasta <3 ÄÄÄ kuvatarinahype tähän väliin, oon niin ilonen et teet sitä ja saadaan nauttia siitä vielä pitempään!)

    Nää postauksen kuvat lämmitti myös kovasti! Rakastan kans bokehtaustoja ja ne on sun kuvissa aina niin ihania. Tulee aito joulutunnelma näistä, rakastan lämpöistä ja turvallista fiilistä nukkekuvissa. (Ja samaistun muuten kans sun fiiliksiin joulusta, se tunnelma on vaan ihan omaa luokkaansa! Itekin alan aina hyppiä kun näkyy ekat jouluvalot ympäriinsä <3 Tärkeää) Jaja mä pidin noista värikokeiluista kovasti, taisivat olla jopa lempparikuvat koko postauksesta!

    Hirveästi tsemppiä ja jaksamista sinne! <3

    VastaaPoista
  2. Kt on ollu niin kiinnostava tähänmennessä 😍 Ootan jatkoa! Ja ihana Kajo ❤️

    VastaaPoista

Pienetkin sanat piristävät päivää, joten jätäthän palautetta rohkeasti! <3