Moi vaan!
Nyt on viimein ylioppilaskirjoitukset takana ja pääsen jatkamaan kuvatarinaa. Oon kaivannut tätä niin paljon!
Mikäli tässä muutaman kuukauden aikana on unohtunut, että mikäs juttu tää olikaan, niin täältä pääset lukemaan edellisiä osia!
Luvun lopusta löytyy jälleen musiikkia, arvostan jos jaksatte kuunnella sen vielä lukemisen päätteeksi. (tai vaihtoehtoisesti lukea sanoituksen, jos kuuntelu ei nappaa, löydätte sanat täältä)
Luku 6
Kun tuuli ylittää tuhat rajaa
Salaisuuteni, ikioman eläimeni.
~ ~ ~
muutama tunti myöhemmin
Louna: *kuiskaa* Huomenta. Tietäisitpä vain, kuinka suloinen oletkaan nukkuessasi.
*nousee ylös ja lähtee tassuttelemaan kohti keittiötä*
.jpg)
Louna: Nousithan sinä lopulta! Onko kaikki hyvin?
Kajo: Nukuin vähän huonosti, ei muuta.
Louna: Aivan, mietinkin mikä maamyyrä sängyssä pyörii kun koetin saada unen päästä kiinni. Mutta hei, tein aamupalaa! Haluatko pannukakkuja? Viisi vai kymmenen? Vai ehkä kenties 15, itse ainakin olen kovin pannukakun tarpeessa, on sitä puolukkahilloakin.
%20(2).jpg)
Louna: Kajo rakas. Ei lähdetä tänään tähän eihän?
Kajo: Voi kun se olisikin vain oma päätökseni. Kamalan helppoa hei. Voisinkin tästä itse asiassa vaikka lopettaa tämän pelleilyn tältä istumalta ja sillä selvä, niinkö?
Louna: En minä tietenkään sitä tarkoittanut...
Kajo: *keskeyttää Lounan* Miksi en tajunnut tätä aikaisemmin, miten monta vuotta olenkaan tässä haaskannut. *naurahtaa katkeruutta äänessään*
Louna: *korottaa ääntään* Tajuatko sä ollenkaan kuinka huolissani mä susta olen? Et voi antaa itsesi olla ikuisesti jonkun toisen ohjailtavissa.
Kajo: *tuijottaa sanomatta sanaakaan*
Louna: Hei? Mikä on?
Kajo: Ei. Älä sano sitä. Olen minä, en ole se toinen. En ole...
Kajo: *huutaa* Älä hoe sitä nimeä! Enkä tarvitse sinua siihen komentelemaan. Tajuatko?
.jpg)
Louna: *kavahtaa kauemmas*
Kajo: *huitaisee astioita pöydällä*
~ ~ ~
Louna: Shh olen tässä.
Kajo: *itkee* Anna anteeksi. Anna anteeksi Louna, en tarkoittanut tuhota kaikkea kauniisti kattamaasi. Se sai vallan, yliotteen. Se vihaa sinua.
Louna: *silittää Kajon hiuksia* Mutta sinä et vihaa minua, ethän? Tärkeintä todella olet sinä, ei se toinen.
Kajo: Ymmärrätkö, etten aina tiedä kumpi puhuu? Omat ajatukseni sekoittuvat sen toisen ajatuksiin. Siitä luopuminen tuntuu siltä kuin laittaisin itseni puoliksi ja heittäisin toisen puolen pois. En koskaan satuttaisi sinua, jos se olisi vain itsestäni kiinni.
Louna: Eniten satutat nyt itseäsi, et minua.
Louna: Et luovuta. Vuosien pimeydestä ei juosta valoon ajassa, joka kuluu silmien räpäyttämiseen. En olisi saanut olettaa, että voit jo nyt paljon paremmin.
Kajo: *nyyhkäisee* Mutta entä jos eteneminen muistuttaa lähinnä ryömimistä?
%20(1).jpg)
Luona: Enhän minä sanonut että pakko on juosta, höpsö, ihan jokainen eteenpäin liikkuva askel on tärkeä.
Kajo: Jos sitten tästä ottaisin askeleen keittiöön?
Kajo: *kuiskaa* Ja ottaisin niitä pannukakkuja, kiitos
Voi miten ihana tarina siulla on ♡ kävin lukee muistin virkistyksesti kaikki aijemmat osatkin ja yleisimmäksi fiilikeksi jäi se, miten kauniita kuvia jokaisessa osassa on ♡ louna ja kajo on parina niin ihania <3 tykkään hirmusesti miten heidän ulkonäkönsäkkin eroaa, mutta täydentää toisiaan (kajo on kylmän sävyinen kun taas louna lämmin)
VastaaPoistaLouna sanoo niin hyvin, pienikin eteneminen on hyvästä <3 ja vaik välillä pysähtyis, sekin on ihan ok.
-myrsky
Voi kiitos, arvostan tosi paljon, että kävit aiemmatkin osat katsomassa! <3 Kiitos ajatuksista, ihanaa et oot havainnut Lounan ja Kajon kontrastin myös visuaalisesti. Oikeassa olet, pysähtyminenkään ei oo hädän paikka!
PoistaVoii aaa oon taas niin kikseissä täällä! Ihanaa, että kuvatarina jatkuu ja saadaan taas nauttia tästä! Lisää kyllä ihan huimasti omaakin intoa kuvatarinoihin <3
VastaaPoistaTää taisi nousta kenties jopa mun suosikkiosaksi, nyt mentiin taas ytimiin! (Hyvällä tavalla, as always <3) Jotenkin riipii niin PALJON tää Kajon tilanne, voi kun siis. I know baby. Ei hätää :((( <3 Koskettaa! Toi miten Louna toteaa Kajon satuttavan enemmän itseään kuin häntä iskee kovaa. Ihana Louna. Etenemiskeskustelu lopussa on myös erittäin tärkeä, voihan nyyhkis tän tarinan kanssa <33 Niin tärkeä
Ja siis,, tää Kurkelan laulu on yksiä mun ikisuosikkeja, se on kulkenut vaikka missä mukana. (Muutenkin Kurkela on siis ihan yks mun ehdoton suosikkiartisti ja iso comfort <3) Aina niin ihana kuulla sun hahmo/-tarina-assosiaatiobiisejä! Tää sopii erinomaisesti näille kahdelle <3 Legit en pysty kuunteleen tota ilman et alkaa vaan itkettää, wyyh, siinäkin mielessä erittäin onnistunut valinta heille
Mutta siis! Tosi kaunista ja tarkkanäköistä kerrontaa, tää tarina onnistuu musta todella kauniisti tavoittamaan miltä sairauden kanssa tuntuu elää. (Ja tää metaforataso ja fantasiaelementit tässä on ikusesti musta tosi nätti ja symbolinen, aaaa) Kovasti välitän tästä tarinasta ja arvostan sitä, että teet sitä <3
Nyt jos tääkään ei vieläkään toimi niin sitten en vaan saa kommentoitua, kiitos Blogger ystävyydestä taas D: Agh, anteeksi
VastaaPoistaOot saanut tähän kyllä kiteytettyä kaiken olennaisen. Jotenkin tää Kajon kahtiajakoisuus on tosi omiaan kuvaamaan asioita; mä niin ymmärrän tätä hänen pelkotilaansa tässä. Tosi realistisesti ja kauniisti sitä kuvaat tässä tarinassa, voi että, mua kyllä koskettaa tää näkökulma tässä kovin. Kajon katkeruus ja kipuilu on musta kans tosi tärkeitä ja hyviä yksityiskohtia tässä, Kajo on alusta asti tuntunut musta ihanan realistiselta hahmolta! (Ja Louna toki kans, kikatin sen pannukakuille :'D Ihana, oikein, ota vähintään 15 niitä) Hienosti myös tuodaan läheisen hätää ilmi tässä, Lounalle isot sympatiat! Hän on ihana ja juuri sitä, mitä Kajo tarvii. Haastaa, mutta on lempeä ja rakastava <3
Aaaa kiitos niin paljon! Ja ei mitään hätää, mäkin oon säätänyt välillä sun kommentikentässä antaumuksella. Blogger ei jotenkin arvosta yhtään pidempiä kommentteja D:
PoistaOnpa ihana kuulla, että tää osa on noussut korkealle ja on sulle tärkeä, oon yhä jotenkin ihan hämilläni siitä, että oon onnistunut koskettamaan <3
Kurkela on ihana, siinä äänessä on jotain mikä rauhoittaa (ja usein saa juurikin itkemään hups)
Oon niin otettu siitä et susta tässä on realistisuutta, voi että et uskokaan miten hyvä mieli mulle tuli taas sun kommentista <3
ihana kt! <3
VastaaPoistaKiitos! <3
PoistaVoi että kun tykkään tästä tarinasta! Mulle tulee joka kerta hirmuisen lämpöinen ja jotenkin liikuttunut olo kun luen tätä. Oon myös tosi kiitollinen siitä, että täytät tällä tarinalla mun kuvatarinoiden puutteesta ammottavaa aukkoa sydämessä! Näissä tarinoissa näkyy upeesti sun lempeä ja syvällinen persoona ja oon muutenkin aina vaikuttunu siitä, miten persoonallinen ote sulla on tarinoiden tekoon. Tykkään siitä ihan hirveesti <3
VastaaPoistaVoi ei Kajo pieni <3 Oon ihan hirmuisen surullinen siitä että hänellä on näin voimakkaita kokemuksia! Tuntuu tosi tutulta hänen ajatuksensa ja toivon siksi todella, että hän uskaltaa ottaa niitä pelottavia askelia eteenpäin. Ei tarvitse mennä kuin ihan vähän kerrallaan onneksi <3
Kajon ja Lounan ihmissuhde kiehtoo ja ihastuttaa mua niin paljon! He ovat tosi hurmaavia molemmat ja rakastan sitä että Louna huolehtii Kajosta noin herttaisilla tavoilla! Pannukakut on paras mahdollinen rakkauden teko x) Kiinnitin kans huomiota siihen miten ihanasti oot molemmat pukenut! Heillä on aina niin lämpöisiä vaatteita päällä, tulee itsellekin tarve pukeutua johonkin villaiseen. Ilahdun kans aina kaikista yksityiskohdista mitä sun kuvatarinassa on <3 Nuo pienet ruoka- ja astiapropit on ihania!
Upeeta työtä, jään innolla oottaan seuraavaa osaa!
Tää kommentti sai mut kyyneliin, kiitos niin paljon kaikista sanoista!! <3 Ihanaa, että tarinasta välittyy lämpöä ja lempeyttä, sitä kovasti tavoittelen.
PoistaKajo etenee kyllä, hitaasti mutta varmasti. Toivottavasti myös siellä on helpompi hengittää eteenpäin mentäessä. Rohkeus voittaa <3
Louna on kyllä ihana tyyppi, olispa itsellänikin joku paistamassa pannukakkuja aamupalaksi :D Mun nukeilla on aika paljon tollaisia lämpöisiä vaatteita ja sit tuskailen kesäisin et miten puen ne kun ei oo villapaitakeli, apua. Mutta näin alkukeväästä lämpöiset vaatteet on vielä tarpeen!
Arvostan tosi paljon sun kommentointia ja ajatuksia tarinasta, ihanaa kuulla että tätä tarinaa luetaan ja odotetaan uusia osia <3