Moi!
Tänään 6.1. tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun Kajo saapui mun luokse. Otin päivän kunniaksi muutaman kuvan <3
'
Pitihän meidän nyt yhteiskuvatkin ottaa <3
Äiti kysyi multa näitä kuvia ottaessani, et onko Kajo mun omakuva :'D
Tavallaan, tavallaan.
Vaikka tätä vuotta onkin kulunut jo lähes viikko, ajattelin että höpöttelen tässä postauksessa myös vähän menneestä vuodesta. Varautukaa siis siihen, että tää postaus on pitkä!
Tää vuosi on ollut mun parhaita nukkeiluvuosia koskaan. Yks iso syy sille on ollut kaikki te ihanat tyypit siellä ruudun takana niin blogissa kuin Instankin puolella. Kaikki mun joskus nukkeilleet ystävät ovat tämän touhun lopettaneet jo pari vuotta sitten ja oon tuntenut jonkinlaista yksinäisyyttä nukkeharrastajana. Vaikka ihan oikeassa elämässä en teitä lukijoita ole tavannutkaan (mistäs edes tiedän etten tässä höpöttele joillekin boteille vaan :') ), tuntuu tosi ihanalta, että kommentoitte ja laitatte viestiä, ylipäätään reagoitte jotenkin. Vaikka ensisijaisesti kuvaan aina itseä varten tuntuu hyvältä, että jotakuta kiinnostaa.
Seuraavana käyn kuukaudet läpi, tää vuosi on siinäkin mielessä poikkeuksellinen nukkeiluvuosi hetkeen et mulla on ylipäätään joka kuukaudelta kuvia :D
Tammikuu
 |
| Ensimmäinen puhelinräpsy Kajosta uusilla silmillä |
 |
| Siinä ne nyt on, mun Liisa ja valkoinen kani! |
 |
| Kajon kanssa ekaa kertaa pihalla <3 |
Tammikuussa rakkain Kajo saapui, tasan vuosi sitten. Tammikuun ensimmäiset päivät olin kuin tulisilla hiilillä, en olisi millään malttanut odottaa hetkeäkään enempää Kajon saapumista. En ehkä vielä tammikuussa tajunnut, kuinka tärkeä nukke Kajo olisikaan, mutta muistan kyllä kuinka ihan alunalkaenkin olin hänestä hirmu innoissani ja onnellinen!
Tammikuussa neuloin myös raivokkaasti järjestämäni arvonnan paitoja ja pipoja, koulukaverit vähän naureskelivat kun mun pöydällä oli aina pieni pipotehdas käynnissä :D
Ja sit hei ompelin kans, tosta Lounan päällä olevasta huppuhässäkästä tuli ihana!
Helmikuu
 |
Tän kuvan ottamisesta seuraavana päivänä sairastuin koronaan, muistan muokanneeni tätä sänkyyni hautautuneena :')
|
Tuossa yllä olevassa näkyy musta jonkinlainen kehitys nukkeilijana. Kävin vuoden 2021 loppumetreillä sellaisen parin päivän valokuvauskurssin, joka jotenkin avasi uusia ovia kuvamisen saralla, vaikka siellä kuvaamani jutut olivat melko kaukana nukkejen kuvaamisesta. Hallitsen kameraani jo paremmin ja kuvista alkaa tulla pikkuhiljaa enemmän sellaisia kuin haluan. Tässä kuvassa on mun mielestä myös tosi onnistunut muokkaus! Muistan olleeni alkuvuodesta tosi kiinnostunut siimakuvien ja sellaisten itselle haastavampien kuvien ottamisesta. Lopulta tää intoilu vähän jäi, mutta ah olipa kiva ottaa joulukuussa se siimakuva Kajosta ja Lounasta koristenauhan kanssa!
Helmikuu oli mulle henkilökohtaisessa elämässä melko raskas. Se näkyy myös kuvien määrässä. Sairastin koronan, joka onneksi oli melko lievä, mutta olin sen takia pois koulusta melko kriittiseen aikaan opiskelun kannalta, joka stressasi, ja lisäksi olin muutaman päivän täysin eristyksissä omassa huoneessani. (ruoka tuotiin oven taakse ja niin edelleen)
Helmikuussa mulla myös päättyi hoitokontakti psykologini kanssa, joka tuntui silloin aivan valtavan pelottavalta ja rajulta, vaikka käyntien loppuminen olikin suunniteltua. Olin jälleen jollain tavalla parantumisen alussa, vaikka mulla olikin työkaluja oman mielen kanssa toimimiseen paljon enemmän kuin psykologilla käymisen aloittaessani. Pelko relapsesta oli valtava, mutta niin siitäkin vaan selvittiin.
Maaliskuu
Ah maaliskuussa oli yks vuoden parhaista kuvausreissuista!! Lähdin Kajon kanssa seikkailulle uudelle kuvauspaikalle ja se oli maaginen. Haaveilen tuolla käymisestä myös tänä talvena, toivon kovin että sinne muodostuu yhtä kauniit jääputoukset kuin viime vuonna.
Huhtikuu
 |
| Tän kuvan oon laittanut ystävilleni kuvatekstillä "Vannon ettei mun ollu tarkoitus, mutta asettelu eskaloitui" :D |
Huhtikuussa kuvasin Lounaa ja Kajoa ensimmäistä kertaa tällaisissa hempeämmissä tunnelmissa, osittain vain kokeillakseni olisiko siitä johonkin :)
Ja siis kuvatarinan osalta
harkitsin pitkään sitä, haluanko Lounan ja Kajon päätyvän yhteen ja kuvata siten romanttista rakkautta. Vierastan itse sellaista narratiivia, jossa rakkaus ratkaisee kaikki ongelmat. (En halua yhtään vähätellä ihmissuhteiden merkitystä parantumisessa ja toipumisessa, mutta liiallisessa toiseen ihmiseen ripustautumisessa on myös ongelmansa)
Ajattelenkin että Lounan ja Kajon suhteen voi ajatella myös toipuvan ja toivon välisenä suhteena, vaikka kyllä mä tykkään näistä tyypeistä ihan pariskuntanakin <3
Mulla on varmaan 30 eri versiota tästä kuvasta, osasta on muokattu ständit pois ja osasta ei kuten näette
Tuo viimeinen päätyi Instaan vaikka nyt tarkasteltuna se on kyllä aika överimuokattu. Mulla oli tosi isoja haasteita tän kuvan kanssa, ständit oli vaikea muokata piiloon ja alkuperäisen kuvan valo ei miellyttänyt tarpeeksi. Joka tapauksessa tää kuvausreissu oli valtavan merkityksellinen, siitä on
oma postauskin.
Tähän kuvaan myös tiivistyy tosi hyvin Lounatuulen laulun ydin. Louna odottaa valossa Kajoa, mutta Kajon ja Lounan välillä on virtaava puro, jonka lävitse täytyy kahlata valon saavuttaakseen. Erityisen merkityksellisen tästä kuvasta tekee myös se, että tää on otettu mulle tosi rakkaalla kuvauspaikalla, ah. Haluan ottaa tällaisen kuvan vielä joskus uudelleen!
Toukokuu
Ääh toukokuu oli ihana!! Oli paljon lämpimiä ja kesäsisä päiviä, nää vuokkokuvat on ehdottomasti mun lempikuvia koko vuodelta. Otin nämä hirmu ihanan ja lempeän viikonlopun päätteeksi, näihin tuli just sellainen kaunis valo joka sinä viikonloppuna oli.
Kesäkuu
Kesäkuun vietin suurimmilta osin kesätöissä. Nää ylläolevat kuvat on itseasiassa otettu mun ensimmäisen työpäivän jälkeen :D
Mun työ oli fyysisesti melko raskasta ja sosiaalisesti uuvuttavaa (tai siis voinhan tässä ihan kertoa, että olin feissarina, joten noh juu), joten usein työpäivän jälkeen en vaan millään jaksanut lähteä ulos nukkejen kanssa. Oon kuitenkin iloinen niistä kuvista joita otin, omenapuut kukki tosi kauniisti <3
Heinäkuu
Ja mä kun kehuskelin niin reteenä, että joka kuukaudelta on kuvia :D
Hups.
Olin osan heinäkuusta vielä töissä ja sit mulla oli lomaa, johon mahtui tosi paljon kivoja juttuja! Heinäkuun lopussa tosin piti ottaa jo tiukempaa opiskeluvaihdetta silmään, ja sinne jalkoihinhan kuvaaminen jäi.
Elokuu
Kuvasin jo elokuussa ekaa kertaa kuvatarinajuttuja ja elokuu oli itseasiassa kuukausi jolloin koko idean tarinaan sainkin! Se päivä jolloin kässäröin tarinaa oli aivan uskomaton, olin jossain todella inspiroituneessa tilassa ja käsikirjoitin tyyliin kolmea lukua yhtä aikaa, ah se oli parasta!
Elokuun ilta-auringossa kuvasin osan tästä itselleni kaikista tärkeimmästä
kt-luvusta (ainakin nyt julkaistuista hehe)
Syyskuu
Syyskuu hehkui värejä!! Nää ruskakuvat on musta tosi ihania, etenkin nuo punaiset kuvat Kajosta on mulle tärkeitä. Ostin Lounalle Pullip Tomoe Mamin stock-asun, se on itse asiassa eka ostamani stock-asu, katsotaan saisinko tänä vuonna jotain muitakin hankittua! Rakastan tuota yläosaa (voiko sitä sanoa korsetiksi?)
Lokakuu
 |
| Lounan marjaämpäri <3 |
Lokakuussa pääsin kunnolla kuvatarinan kimppuun!! (syyskuun puolella ehdin tosin kuvaamaan jo prologin)
Oli ihanaa vaellella syksyisessä metsässä ja asetella nukkeja höpöttelemään toisilleen.
Marraskuu
Marraskuuhun mahtui vuoden toinen seikkailu uudelle kuvauspaikalle!
Oon haaveillut tuolla kuvaamisesta niin kauan, oli ihanaa viimein päästä tonne. Toi paikka on aivan uskomaton, toivon kovasti pääseväni sinne keväällä uudestaan.
Toi päivä jolloin tuon kuvan otin oli tosi hyvä <3
(Marraskuuhun mahtui myös toinen hyvä kuvausreissu jolla lohdutin itseäni lopullisten kirjoitustulosten tullessa, mutta niitä kuvia en voi vielä julkaista, koska ne spoilaa kuvatarinaa.)
Koko kuu oli melkoista kahlaamista oman mielen kanssa. Itkin paljon ja jonkinlainen surumielisyys ulottui myös mulle kovin rakkaan joulukuun puolelle. Se harmitti, mutta eipä tunteille oikein mitään voi.
Joulukuu
Joulukuussa kuvasin kuvatarinaa ja ehdin ottaa pari joulukuvaakin! Loma tuli todella tarpeelliseen saumaan, mun syksy oli melko stressaava ja uuvuttava.
Instagram
Tältä näytti mun Instagramin yhdeksän tykätyintä kuvaa! Verrattuna vuoteen 2021, tää vuosi oli silläkin tavalla aktiivinen että Instasta löytyi enemmän kuin yhdeksän kuvaa :D
Oon nyt saanut Instan kanssa sellaista rentoutta, jota oon kaivannut. Aiemmin olin tosi tarkka siitä mitä laitan ja usein kuvat olivat siimakuvia tai muuten jotenkin "haastavia", mutta nyt oon alkanut laittaa sinne ihan kaikenlaisia kuvia. Kuvaan käytetty aika tai jonkinlainen panostus ei merkitse enää niin paljon, enemmänkin se itse lopputulos ja fiilis. Tää on ollut hyvä muutos!
Top 5 luetuimmat postaukset
Koska aina jostain kajastaa valo
Prologi: Kenelle tuuli kertoo sen?
Kuulumisia ja värifiilistelyä
Sun ripsissäsi jääkukkii
1. Lounatuuli tuo pienen laulun
Oon hirmu iloinen siitä, että tähän listalle mahtui kaksi kuvatarinapostausta! Kuvatarinan tekeminen on ollut mulla pitkään haaveena, mutta oon kyllä joskus myös ajatellut, ettei mun taidot (niin kuvaamisen kuin tekstin tuottamisen osalta) tulisi ikinä riittämään siihen. Vaikka näen jo nyt osissa asioita, jotka voisin korjata (oon melko itsekriittinen tyyppi), oon silti ylpeä tosta tarinasta.
Kulunut vuosi on ollut mielenterveydellisesti paras vuosi tosi pitkään aikaan vaikeista hetkistä huolimatta, ja oon löytänyt kuvatarinan teosta hyvän väylän käsitellä omia ajatuksia. Paljon pohdin sitä, haluanko käsitellä itselle niin henkilökohtaisia ja kipeitä aiheita, etenkin kun ote on melko suora. (kirjoitin alunperin vielä vertauskuvallisemman version, mutta totesin että en saa tarinaan samaa fiilistä jos en jotenkin konkretisoi)
Oon myös jännittänyt sitä, miten joku samankaltaisia asioita läpikäyvä/läpikäynyt lukee tarinaa, en halua millään tavalla ihannoida Kajon toimintaa tai jotenkin romantisoida sitä. Konkretian tuominen onkin syömishäiriökontekstissa tosi haastavaa, koska se on helposti _todella_ triggeröivää.
Onkin ollut helpottavaa kuulla teiltä palautetta siitä, että kt on resonoinut ja kiinnostaa, kiitos <3
En malta oottaa, että saan kuvattua ja julkaistua Lounatuulen laulun loppuun, uskoisin sen tulevan päätökseensä jo ennen kesää!
Vuoden 2023 suunnitelmat
Tämän alkaneen vuoden aikana mun on tarkoitus valmistua ylioppilaaksi. Se on melko stressaava ajatus, koulun liikuntasalissa tulee istuttua tovi jos toinenkin tuossa keväämmällä.
Tässä alkuvuodesta nuket tulevat itse asiassa liittymään koulujuttuihin kuvaamataidon lukiodiplomin merkeissä. Kerron siitä kuitenkin lisää vasta sitten, kun diplomi on valmis ja arvioitu.
Elättelen toivoa siitä, että sitten kirjoitusten ollessa ohi ehtisin kuvaamaan, silloin on jo huhtikuu! Huhtikuu on mun lempikuukausia, silloin on usein sellainen olo, että sieltä se kevät viimein tulee ja näkyy ehkä jotain vihreääkin lumen sulaessa <3
(musta tosin tuntuu et sovin tällä hetkellä kaiken mun elämässä tonne huhtikuulle, hups)
En tiedä mihin elämä mua vie, saanko opiskelupaikkaa syksyksi ja jos saan niin muutanko pois täältä missä oon elänyt koko pienen elämäni. Se jää nähtäväksi. Nyt suuntaan psykologian oppikirjan pariin, palataan ensi postauksessa!
Toivon teille jokaiselle lempeää ja turvallista vuotta 2023, kiitos kun olette!
'
.png)
.jpg)
Voi että miten ihana postaus tää oli! Nimeään myöten <3 Olipa ihana nähdä tällainen kooste kuluneesta vuodesta. Oot ollut kyllä inspiroivimpia ja lämmittävimpiä ihmisiä nukkevuodessa 22, sain tosi paljon virtaa ja voimaa sun kommenteista ja kaikesta höpöttelystä <3 Muutenkin sun kaikesta nukkesisällöstä huomasi niin lämpimän otteen tähän harrastukseen tässä kuluneena vuonna. Tuntui, että nukkeilu toi sulle paljon toivoa ja iloa ja se näkyi kyllä kaikesta sisällöstä!
VastaaPoistaPaljon onnea Kajolle ja sulle ensimmäisestä yhteisestä vuodesta!! Vähän nyyhkytin jo instan puolella noita teidän yhteiskuvia, siis miten merkityksellisiä voi nukkekuvat olla ;_; Erittäin söpöt! Noi taustabokehit lisää kuvan lämpöisyyttä ja turvallisuutta, ai että kun tulee hyvä mieli noista! Teidän matchaavat villapaidat yhyhyy <3
Muutenkin niin hienoa nähdä, että siellä on otettu isoja askelia! Muistan ihan tosi hyvin tuon "Louna kutsuu Kajoa valoon" -kuvan, se herätti paljon tunteita jo silloin, kun otit sen. Nyt, kun on saanut tutustua noihin kahteen enemmän ja tietää kuvan symbolisen merkityksen, arvostan sitä vielä enemmän! Oon itse monesti vähän samoilla linjoilla etenkin omissa proosateksteissä tän rakkausasian kanssa. En kauheesti haluais kirjoittaa asioita siitä vinkkelistä, että nyt toinen tässä pelastaa toisen, MUTTA! Musta on silti tärkeää, että ihmiset, joilla on ollut vaikeaa, saa rakkautta osakseen. Sen ei välttämättä oo pakko olla pelastamisnarratiivi, koska monesti toiset ihmiset herättää meissä paljon ajatuksia ja saa meidät kukoistamaan ja huomaamaan jotain, jota meissä aina on. Et oon hyvin samoilla linjoilla sun kanssa; toisten ihmisten merkitys kaikenlaisessa toipumisessa on iso, mutta kyllä se palo tulee sisältä. (Moi tämmöinen kirjoittaja-avautuminen tähän, aina mietin näkökulmia ja representaatioita A Lot.) Mut siis, mua on valtavasti lämmittänyt Lounan ja Kajon ihmissuhde, siinä on niin paljon ihanaa meneillään <33 Me kaikki tarvitaan tuollainen oma Louna-aurinko, merkitsi se sitten kullekin mitä tahansa. <3
Ja siis, tätä sh-asiaa pohdin kans, olipa hyvä että kirjoitit siitäkin tähän! Näin itse sh-taustaisena en oo ainakaan kokenut mitään sisältöä triggeröiväksi tai jotenkin romantisoidusta valosta kuvatuksi, pikemminkin kaikki tulokulmat ovat olleet tosi realistisia ja kuvanneet näitä tuntemuksia sellaisina kuin ne ovat. Sun tapa kuvata tätä aihetta kt:ssa on koskettanut mua valtavasti! On ihanaa voida samaistua ja elää tätä tarinaa henkilökohtaisellakin tasolla, se tuo kaikkeen aina syvyyttä. (Ja silti osaan aina nähdä hahmot hahmoina ja arvostaa heitä omina persooninaan <3 Mainiot pampulaiset) Että ihan tosi paljon oon arvostanut tätä kulmaa joka tässä on syömishäiriöihin! <3
Ihan hirvittävästi sulle voimaa nyt tulevaan kevääseen, kirjoituksiin ja ylipäätään kaikkeen tätä vuotta koskettavaan epätietoisuuteen ja uuteen. Se menee hyvin, I believe in you! <3 Toivottavasti tää vuosi on sulle oikein lempeä <3