perjantai 30. joulukuuta 2022

5. Ja siivet on pilvenhöyhentä

No niin, nyt ollaan jo yli tarinan puolivälin! 

Tässä osassa on nyt kirjoitettuna tosi. kipeitä. juttuja, mutta mielestäni tästä luvusta tuli onnistunut!

Edellisen luvun tavoin laitoin myös tähän lukuun kappaleen, joka kuvaa Kajon fiiliksiä. Sen voi kuunnella vaikka luvun lukemisen jälkeen, videon yhteydessä on myös linkki sanoihin. Suosittelen lukemaan ainakin ne, jos musiikin kuunteluun ei syystä tai toisesta taivu.

Luku 5

Ja siivet on pilvenhöyhentä



Koetan pyristellä irti, vaikka se inhoaa kaikkea sitä, mitä on tapahtunut.  


  Muutos tuntuu pelottavalta. Osittain siksi, etten muista millaista elämä oli ilman sitä.
 En ehkä osaa elää ilman.

En ole enää sama ihminen, mikäli se jättää minut. Entä jos Louna onkin kiintynyt siihen ihmiseen joka olin? Viehättynyt siitä ulkoisesta olemuksesta, jota en voi saavuttaa ilman sen olemassaoloa? 

Se on läsnä jokaisessa hetkessä vaikken enää haluaisi.  


*ovi aukeaa*



Louna: Joko sinä tulisit sisälle sieltä? Täällä on aika kylmä olla ilman ulkovaatteita.

Kajo: Ei mulla ole kylmä. Mene vaan takaisin sinne sisälle.

Louna: Ulkona kyhjöttäminen on tuskin nyt kestävä ratkaisu, en usko hypotermian ainakaan helpottavan sun oloa.

Kajo: Niinkö lottoat? 


Louna: *ojentaa kätensä* Nousepa nyt ylös sieltä. Mennään vaikka järjestelemään ne posliiniesineet paikoilleen. 

Kajo: Mitkä posliiniesineet??

                                                                             ~ ~ ~




Louna: Älä nyt kiherrä siinä, ihan tiedoksi vaan, että nämä on mummon vanhat, enkä siksi henno heittää näitä pois. Et edes halua kuulla kauanko mulla meni näiden pakkaamiseen muuttaessa.


Kajo: *haukkoo henkeä naurultaan* Kenen mummo säilyttää vuosikymmeniä keraamista lehmää?


Louna: Mutta hei on täällä tällainen astiastokin! Ja vaikka mitä muuta!


Kajo: *pyörittelee lautasta kädessään* Louna?

Louna: No?

Kajo: Entä jos muutun?


Louna: Mitä tarkoitat?

Kajo:  En oikein edes tiedä. Tai en ehkä halua tietää.

Louna: Uskon, että jos jollain tavalla muutut, se muutos tapahtuu parempaan päin. 

Kajo: Mutta entä jos en selviä tämän kaiken läpi?

Louna: Sanotaanko nyt näin, että olen nähnyt tämän ennenkin. Eläinten tarkoitus ei ole viedä kohti kuolemaa vaan kohti jotain aivan muuta. Ja elämistä varten et tarvitse kymmeniä sääntöjä eri elämän osa-alueilla.

Kajo: Siis miten niin ennenkin?

Louna: Haluaisitko juoda teetä noista kupeista?

Kajo: Mutta eivätkö nämä olleet jotkut perintökupit? Ja huomasin kyllä, että vaihdoit aihetta.


Louna: Ovat, mutta juuri nyt taitaa olla oikea hetki käyttää niitä. Ne voivat saada uuden elämän, kuten sinäkin.


Kajo: *tuhahtaa* No nytpä meni dramaattiseksi.

Louna: Joskus tarvitaan dramatiikkaakin. Otahan nyt ne kupit sieltä niin lähdetään vedenkeittoon. *nousee seisomaan*




Louna: Ja Kajo... tiedäthän, että rakastan sinua. Nyt ja aina.





2 kommenttia:

  1. Tää osu ja uppos, AAA, siis nyt en edes tiedä mistä aloittaa :( Luin tän jo aikaisemmin, mutta nyt vasta pääsin rauhassa kirjoittamaan kommenttia. Oon vaan kiljunut sisäisesti tälle koko tarinalle, mutta tää osa tuli jotenkin _niin hemmetin_ lähelle et arvostan koko olemuksellani, ääää! (Ja siis tosi ihanalla tavalla lähelle, ohgod rakastan) Sattuneesta syystä tää tarina on ollut tosi lähellä omaa kokemusmaailmaa, joten tän lukeminen on ollut sitäkin tärkeempää! Oiluoja kun siis. I know Kajo I KNOW tekis mieli vaan huutaa ja halata häntä (tai antaa Lounan halata)!

    Muutosasiat on PELOTTAVIA ja tässä kontekstissa ne vasta onkin äää but it's okay, voi että en nyt ees osaa sanoa mitään koherenttia kun mun fiilis tästä on semmonen erittäin tunteikas ÄÄÄÄ :D <33 Oot onnistunut koskettaan mua tällä tosi syvästi, en legit muista milloin oisin viimeks kiemurrellut tälleen! Iskee vaan niin voimakas ymmärrys ja samaistuminen ja you know sellanen syvä äänetön tuki. Kaikki järjestyy kyllä <3

    Keraaminen lehmä riemastutti valtavasti! Kajo älä yhtään naura siinä!! :''D Ihana lehmy! Louna se jaksaa piristää, hän on niin mahtava. Tykkään paljon näiden kahden dialogista edelleen, niin mukavasti toistensa seurassa! Sopivassa suhteessa lempeää piikittelyä että sitten aidosti sydämestä tulevia rakkauden sanoja. Louna on kyl just sitä mitä Kajolle toivoiskin!

    YYY toi loppu siis en nyt kykene yhtään, olen emotionaalista mössöä kiitos :D <3 AIVAN IHANA!! Itken queer-kyyneliä ja siis ihan muutenkin, joo jep, tämä on se tapa jolla saada mut absoluuttisesti rakastamaan fiktiota

    (Biisivalintaa arvostan kans, vitsi miten hyvin sopii nää sanat! Todella pysäyttävä)

    Erittäin ihania ja söpöjä olivat myös edellisen postauksen kuvat! Niin kiva aina nähdä pariskuntakuvia, ja nää kaksi osaavat kyllä olla uskomattoman herttaisia yhdessä <3

    Kiitos vielä tästä kt:sta, olen sanaton!

    Ihanaa uutta vuotta sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaaaa kiitos!! Kiitos niin paljon, et arvaakaan miten hyvä mieli mulle tuli tästä kommentista!
      Tähän osaan upposi melko paljon sellasia oman pään keloja ja pohdintoja, tuntuu kovin hyvältä saada tästä palautetta. Musta tuntuu et mäkin menin ihan sanattomaksi kun sanoit et tää kt sai sut sanattomaksi, huh huh.

      En tiiä pitäiskö mun olla pahoillani siitä, että tää on saanut sut kiemurtelemaan, ehkä ei? Toi loppu sai mutkin vähän emotionaaliseksi mössöksi, ää en kestä <3

      Toi biisi on musta tosi hieno ja kuullessani sen ekan kerran yhdistin sen vahvasti tähän tarinaan ja siihen et biisissä lauletaan sille mustalle möykylle joka siellä päässä kontrolloi.

      Hyvää uutta vuotta myös sinne!

      Poista

Pienetkin sanat piristävät päivää, joten jätäthän palautetta rohkeasti! <3